Datakeskusverkot

Datakeskusverkot ovat tietoverkkoja, jotka yhdistävät palvelimet, tallennusjärjestelmät ja muut laitteet datakeskuksessa. Niiden tehtävänä on siirtää suuria määriä dataa matalalla viiveellä ja korkealla käytettävyydellä, sekä mahdollistaa virtualisointi, pilvipalvelut ja monimutkaisten sovellusten kommunikointi.

Rakenteeltaan datakeskusverkot rakentuvat usein leaf-spine-arkkitehtuuriin. Leaf-verkkoon kytketään palvelimet ToR-kytkimillä, ja spine-kytkimet yhdistävät leafit toisiinsa. Yhteydet ovat yleisesti Ethernet-pohjaisia ja nopeita (25–100 Gb/s, 400 Gb/s on yleistymässä). Tavoitteena on pieni viive, korkea kaistanleveys ja redundanssi. Virtualisointi hyödyntää overlay-tekniikoita kuten VXLAN, jolloin useat virtuaaliset verkot voivat jakaa fyysisen infrastruktuurin.

Hallinta ja operointi vaativat skaalautuvuutta sekä jatkuvaa luotettavuutta. DCN:t hyödyntävät usein ohjelmistopohjaista (SDN) ohjausta ja automaatiota. Ominaisuuksia ovat redundanssi, monipolkuliikenteen reitittäminen, QoS ja jatkuva telemetria. Häiriötilanteisiin varaudutaan ennakoivasti ja rekonfigurointi voidaan tehdä nopeasti. Energiatehokkuus ja tilankäytön optimointi ovat tärkeitä toiminnallisia tavoitteita.

Standardeina datakeskusverkkoihin liittyvät pääasiassa IEEE 802.3 Ethernetin nopeudet, EVPN-VXLAN -mallit sekä mahdolliset DC-bridging ratkaisut kuten TRILL ja SPB. Kehityksessä korostuvat valkoiset (white-box) kytkimet, ohjelmistopohjaiset verkot, automaatio ja verkon virtaviivaistaminen. Turvallisuudessa kiinnitetään huomiota verkon segmentointiin ja mikrosementointiin sekä käyttöoikeuksien hallintaan.