Charakterisointi

Charakterisointi on prosessi, jossa kuvataan tai määritellään jonkin kohteen ominaisuuksia. Sillä on sekä kirjallisessa ja taiteellisessa kontekstissa että tieteellisessä ja teknisessä käytössä erilaisia merkityksiä. Sana on lainattu englannin sanasta characterization ja on yleisesti käytössä suomenkielessä sekä yleiskielessä että eritellyissä yhteyksissä kuten kirjallinen karakterisointi tai materiaalien karakterisointi.

Kirjallisuudessa karakterisointi tarkoittaa sitä, miten hahmo rakentuu lukijalle. Siihen kuuluu sekä suoran kuvauksen että piilotetun, elein ja käytöksin paljastuvan luonteen esittäminen. Tyypillisiä keinoja ovat hahmon ulkoinen olemus, puhe ja ajatussisällöt, hänen tekonsa sekä muiden hahmojen reaktiot. Eri näkökulmat ja kertojan luotettavuus vaikuttavat siihen, miten luonnetta tulkitaan. Hahmo voi olla pyöreä tai kertainen sekä staattinen tai dynaaminen.

Tieteellisessä ja teknisessä mielessä karakterisointi tarkoittaa ilmiön, aineen tai järjestelmän ominaisuuksien systemaattista määrittelyä ja luokittelua. Tavoitteena on ymmärtää materiaali tai ilmiö sekä verrata sitä muihin kohteisiin. Menetelmät riippuvat alasta: kemiallinen koostumus ja rakenteen määrittäminen (kromatografia, spektroskopia, mikroskopia), fysikaaliset ominaisuudet (tiheys, lujuus, lämpöjohtavuus), sekä rakenne- ja mikrorakennetta koskevat tiedot (röntgen-diffraktio, elektronimikroskopia). Prosessi sisältää näytteiden valmistuksen, mittaukset, analyysin ja tulkinnan sekä tulosten validoinnin ja raportoinnin.

Charakterisointi on siten sekä kielellinen että tieteellinen käsite, joka viittaa ominaisuuksien kuvaamiseen ja ymmärtämiseen. Suomessa sitä käytetään sekä yleisessä että erikoisalojen yhteydessä, ja termi muistuttaa suomen sanoja kuvaus sekä ominaisuuksien määrittäminen, mutta sen käytössä korostuvat kontekstisidonnaisuus ja menetelmällinen lähestymistapa.