CPUkäyttöä

CPUkäyttöä tarkoittaa aikaa, jonka keskusprosessori (CPU) käyttää hyödylliseen työhön verrattuna lepotilaan. Moniytimisissä järjestelmissä käyttöä voidaan raportoida sekä kaikkien ytimien keskiarvona että yksittäisten ytimien mukaan; kokonaiskäyttö voi yltää yli 100 %, jos se lasketaan yhteen useammalta ydineltä. CPUkäytön ymmärtäminen auttaa arvioimaan, onko prosessori pullonkaula vai onko kysyntä riittävän hallinnassa.

Mittaaminen ja raportointi: Linuxissa käyttötilaa kuvaavat /proc/stat -tiedosto sekä työkalut kuten top, htop, mpstat ja sar. Näytetään esimerkiksi käyttäjäaika (user, us), järjestelmäaika (system, sy), nice (ni), idle (id) ja I/O-odotus (iowait, wa). Windowsissa vastaavat luvut löytyvät Processor Time -mittareina Tehtävienhallinnasta tai Performance Monitorista. Unix-työkalut esittävät load average -arvoja (esim. 1.00, 0.75, 0.60), jotka kertovat, kuinka monta prosessia on ajoitettuina tai odottamassa CPU:ta, eivätkä suoraan reaaliaikaista käyttöä.

Tulkinna: Korkea CPU-käyttö viittaa usein erheittäviin tai raskaita laskelmia suorittaviin prosesseihin, kun taas matala käyttö voi johtua pienestä kysynnästä tai CPU:n odottamisesta I/O:lla. On tärkeää huomata, että useamman ytimen järjestelmässä kokonaiskäyttö voi olla yli 100 % ja että yksittäisen ytimen maksimikäyttö on 0–100 %.

Syitä ja huomioita: Yleisiä syitä korkeaan CPU-käyttöön ovat raskas laskenta (esim. videon- tai kuvanmuokkaus, datan analysointi), ohjelmistovirheet tai -huolimattomuus, taustapalvelut, haittaohjelmat sekä virtualisointi. I/O-keskeisessä kuormituksessa CPU:n todellinen käyttö voi vaihdella riippuen odotusajoista.

Seuranta ja optimointi: Käytä työkaluja kuten top/htop, ps, sar, vmstat sekä Windowsin Tehtävienhallintaa ja Resource Monitoria. Tärkeää on tunnistaa CPU:ta eniten kuluttavat prosessit, optimoida koodi ja algoritmit, vähentää tarpeettomia taustapalveluita sekä tarvittaessa lisätä suorituskykyä, jakaen kuorman useammalle ytimelle tai päivittämällä laitteistoa.