CFTRgeenissä

CFTRgeenissä viittaa CFTR-geenin rakenteeseen, säätelyyn ja erilaisiin variantteihin, jotka vaikuttavat geenin toimintaan. CFTR-geeni koodaa CFTR-proteiinin, joka toimii kloridikanavana ja osallistuu epiteelisolujen ionien, erityisesti kloridin ja bikarbonaatin, siirtoon.

CFTR-geeni sijaitsee kromosomilla 7q31.2 ja on noin 189 kilobaasin pituinen. Se sisältää 27 eksonia, ja koodaava alue on noin 6,3 kilobaasia, tuottaen noin 1480 aminohappen pituisen proteiinin. Proteiini koostuu kahdesta membraania läpäisevästä MSD-osiosta, kahdesta NBD-alueesta sekä säätelevästä R-alueesta, jonka fosforylaatio käynnistää kanavan toimintaa. CFTR-proteiini kuuluu ABC-transporteriperheeseen, mutta toimii pääasiassa ionikanavana.

CFTR:n toiminta perustuu kanavan säätelyyn solukalvon sisäpuolella. Sen avautuminen vaatii R-alueen fosforylaatiota (usein cAMP-/PKA-μialt) sekä ATP:n sitoutumista NBD-alueisiin, mikä mahdollistaa kloridin ja bikarbonaatin siirtymisen solusta toiseen. CFTR on tärkeä kosteuden ja suolan tasapainon ylläpitämisessä eritteissä, kuten keuhkoputkien, haiman ja suoliston epiteelissä sekä hikirauhasten kautta.

Mutaatioita CFTR-geenissä on lukuisia; vallitsevat variantit voivat heikentää proteiinin tuotantoa, käsittelyä, kanavan avautumista tai kulkua. Yleisimmän yhden mutaation, F508delin, katsotaan olevan merkittävä tekijä monissa populaatioissa. Mutaatiot luokitellaan luokkiin I–VI sen perusteella, miten ne vaikuttavat proteiinin toimintaan. Tämä heijastuu sekä sairauden vaikeusarvoon että Vatsyyn.

Diagnostiikkaan kuuluu genotyyppinen testi ja uusia syntymäaikaisia seulontoja, sekä CFTR-mutaatioiden paneelit että sekvensointi. Diagnostisten tulosten perusteella arvioidaan hoitomahdollisuudet ja perinnölliset neuvontatarpeet.

Terveyskäsitteellisesti CFTR-modulaattorit ovat mullistaneet hoitoa: esimerkiksi potilaille, joilla on tiettyjä mutaatioita, käytetään yhdistelmähoitoja kuten potentsiaattorit (esim. ivakaftori) ja korjaajat (esim. lumakaftori, tezakaftori, eleksaftaori), mukaan lukien kolmen yhdisteen terapia. Tutkimus etenee edelleen genetiikan, solu- ja kliinisen tutkimuksen saralla kohti yleistettävämpiä hoitomahdollisuuksia.