Blokkikoodijärjestelmiä

Blokkikoodijärjestelmät, tunnetaan myös nimellä lohkokoodaus tai lohkosalaus, ovat tietoliikenteen virheenkorjausmenetelmiä. Niitä käytetään digitaalisessa tiedonsiirrossa ja tallennuksessa tunnistamaan ja korjaamaan virheitä, jotka voivat syntyä siirto- tai tallennusväylän häiriöiden seurauksena. Perusidea on lisätä lähetettävään dataan ylimääräistä redundanssia eli tarkistusbittien muodossa. Vastaanottaja voi sitten näitä tarkistusbittien avulla selvittää, onko data vaurioitunut ja tarvittaessa korjata pieniä virheitä.

Blokkikoodijärjestelmät toimivat käsittelemällä dataa paloina eli "lohkoina". Kukin datalohko muunnetaan koodausprosessissa pidemmäksi koodisanaksi, johon sisältyy alkuperäinen data ja laskettu tarkistusdata. Tämä koodisana lähetetään tai tallennetaan. Vastaanottopäässä tapahtuu vastaava dekoodausprosessi, jossa tarkistusdataa verrataan vastaanotetun koodisanan siihen perustuvaan laskelmaan. Jos ne eivät täsmää, on tapahtunut virhe.

Tunnettuja blokkikoodien esimerkkejä ovat Hamming-koodit, Reed-Solomon-koodit ja BCH-koodit. Nämä koodit eroavat toisistaan kykynsä tunnistaa ja korjata erilaisia virhetyyppejä ja -määriä, sekä niiden laskennallisella monimutkaisuudella. Valinta sopivasta blokkikoodijärjestelmästä riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten virheiden todennäköisyydestä ja sallitusta viiveestä. Blokkikoodauksella on laaja käyttöalue, kuten CD- ja DVD-levyjen tiedonkorjauksessa, langattomassa tiedonsiirrossa ja satelliittiviestinnässä.