Blokkikoodijärjestelmät

Blokkikoodijärjestelmät, tunnetaan myös nimellä lohkosalaisuusjärjestelmät tai salauslohkot, ovat kryptografisia algoritmeja, jotka salaavat ja purkavat tietoa kiinteän kokoisten lohkojen perusteella. Tämä poikkeaa jatkuvista salausjärjestelmistä, jotka käsittelevät tietoa tavu tavulta tai bitti bitiltä. Blokkikoodijärjestelmät ovat yksi yleisimmistä salausmuodoista ja niitä käytetään laajasti tietoturvasovelluksissa.

Toimintaperiaatteeltaan blokkikoodijärjestelmä ottaa syötteenä selvätekstin lohkon ja salausavaimen, ja tuottaa tulosteena salatekstin lohkon. Salausavaimen koko ja lohkon koko ovat algoritmin määrittämiä parametreja. Suosittuja blokkikoodijärjestelmiä ovat esimerkiksi AES (Advanced Encryption Standard) ja DES (Data Encryption Standard), vaikka DES:iä pidetään nykyään heikkona lyhyen avaimen pituuden vuoksi.

Kun selvätekstin pituus on suurempi kuin lohkon koko, tieto jaetaan useisiin lohkoihin. Näiden lohkojen salaamiseen käytetään erilaisia toimintatiloja, kuten elektronisen koodikirjan (ECB), salauslohkojen ketjutuksen (CBC) tai salauspalautteen (CFB). Nämä toimintatilat vaikuttavat siihen, miten yksittäiset lohkot suhteutuvat toisiinsa ja miten salaus etenee koko viestin yli. Oikean toimintatilan valinta on tärkeää turvallisuuden kannalta, sillä jotkin tilat, kuten ECB, voivat olla alttiita hyökkäyksille. Blokkikoodijärjestelmiä käytetään monissa sovelluksissa, kuten tiedostojen salauksessa, tietoliikenteen suojaamisessa ja digitaalisissa allekirjoituksissa.