Biosuojelu

Biosuojelu (biosecurity) tarkoittaa toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla estetään biologisten aineiden, teknologioiden ja tiedon väärinkäyttö sekä vähennetään biologisten uhkien aiheuttamaa haittaa. Se täydentää biosafetyä, joka keskittyy biologisten materiaalien turvalliseen käsittelyyn onnettomuuksien välttämiseksi.

Käsite ulottuu laajoihin aloihin: terveydenhuolto, julkinen terveys, tutkimus, koulutus, maatalous ja kriittinen infrastruktuuri. Se kattaa laboratoriot ja tilat, jotka käsittelevät biologisia aineita, sekä tarvikkeiden ja tietojen toimitusketjut.

Keskeisiä elementtejä ovat riskinarviointi, hallinto ja sääntely, fyysinen sekä menettelyihin liittyvä rajoitus (biosafety-tasot, pääsynvalvonta, ilmoitusvelvollisuus), henkilöstön luotettavuus ja koulutus sekä hälytys- ja valmiussuunnitelmat. Keskeinen huolenaihe on kaksikäyttöisyysriski, eli tiedon tai työkalujen potentiaalinen väärinkäyttö.

Kansainväliset ja kansalliset puitteet ohjaavat biosuojelua. Maailman terveysjärjestö (WHO) tarjoaa biosafety-ohjeistuksia; useilla mailla on lakeja ja eettisiä ohjeita korkeaa riskia sisältävän työn säätelemiseksi, vientivalvontaa sekä tietoturvaa.

Nousevat haasteet, kuten kaksikäyttöisen tutkimuksen huolenaiheet, kyberbiologinen turvallisuus (kirjallinen tietojen ja bioteknologian infrastruktuurin kyberuhat) sekä toimitusketjujen turvallisuus, asettavat biosuojelulle jatkuvia vaatimuksia. Myös viestintä ja läpinäkyvyys on tasapainotettava turvallisuuden kanssa.

Biosuojelu on jatkuva ala, joka kehittyy tieteen, teknologian ja uhkakuvien muuttuessa.