Biologiakontekstissa

Biologiakontekstissa tarkoitetaan sitä, että biologiset ilmiöt tulkitaan suhteessa niiden sisältämiin biologisiin rakenteisiin, prosesseihin ja systeemeihin. Konteksti voi olla sekä hierarkkinen että ympäristöön liittyvä: solukontekstissa huomioidaan solujen sisäinen tila, kuten signaalien ja epigeneettisen säätelyn rooli; kudos- tai elimenkontekstissa huomioidaan kudosten rakenne ja elintoiminnot; organismikontekstissa tarkastellaan yksilön fysiologiaa ja käyttäytymistä; populaatiokontekstissa käsitellään geneettistä vaihtelua ja sopeutumista; ekologisessa kontekstissa huomioidaan lajien välinen vuorovaikutus sekä abiottiset ja biotiset tekijät. Myös evoluutiokonteksti antaa taustan ilmiöiden historiaan ja muunteluun.

Esimerkkejä ovat entsyymin toiminnan erilaistuminen in vitro ja solussa, koska substraatit, pH-olosuhteet ja kofaktorit poikkeavat. Geenien ilmentyminen on usein kudos- ja kehitysvaiheesta sekä ympäristösignaaleista riippuvaista, jolloin sama geenin mutaatio voi johtaa erilaisiin vaikutuksiin eri kudoksissa. Mikrobiomin vaikutus isäntäorganismiin ja isännän konteksti vaikuttavat terveyteen ja sairauksiin. Tutkimuksesta raportoidaan usein kontekstikohtaisesti: tulokset ovat tarkkoja tietyssä soluryhmässä tai ympäristössä, mutta eivät välttämättä yleisty muihin olosuhteisiin.

Kontekstin huomioiminen parantaa tulkintojen luotettavuutta ja sovellettavuutta biologiassa, ja se on keskeinen osa tutkimusdesignia, tulosten raportointia sekä koulutusta.