Betaadrenerginen

Betaadrenerginen tarkoittaa liittyvää beta-adrenergisisiin reseptoreihin, jotka reagoivat adrenaliiniin ja noradrenaliiniin. Näitä reseptoreita ovat β1-, β2- ja β3-reseptorit, jotka ovat G-proteiinikytkentäisiä (Gs). Reaktiot kohdistuvat solukohtaisesti ja johtavat adenylaattisyklaasin aktivaatioon sekä cAMP:n lisääntymiseen, mikä muuttaa solujen toimintoja.

β1-reseptoreita on pääasiassa sydämessä; niiden stimulaatio suurentaa sykettä, sydämen kontraktiivisuutta ja johtumisnopeutta sekä lisää supraventrikulaaristen ja kammioiden sähköistä aktiivisuutta. β2-reseptorit sijaitsevat keuhkoputkien sileissä lihassoluissa, verisuonten osassa ja muissa kudoksissa; niiden aktivaatio aiheuttaa bronkodilataation, sileän lihaksen rentoutumisen sekä joidenkin verisuonten vasodilataation. β3-reseptorit löytyvät erityisesti rasvakudoksesta ja osallistuvat lipolyysiin sekä energian mobilisointiin. Lisäksi β2- ja β3-reseptorit vaikuttavat aineenvaihduntaan ja glukoosinHomeostasiin.

Beeta-adrenergisiä aineita käytetään lääkkeellisesti sekä agonistien että antagonistin muodossa. Beeta-agonisteja, kuten salbutamoli (albuteroli) ja formoteriini, käytetään astman ja COPD:n bronkodilataation aikaansaamiseksi. Beeta-salpaajilla (beta-blockers) kuten propranololi (ei selektiivinen) ja metoprololi tai bisoprolol (β1-valikoivat) hoidetaan hypertensioita, anginaa, rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa; ne vähentävät sydämen toimintaa ja myokardiaalista hapenkulutusta. Joillakin silmien perifeerisillä beta-salpaajilla (esim. timololi) on käyttö glaukooman hoitamisessa alentamalla linssinesteen tuottoa.

Beeta-adrenerginen säätely vaikuttaa myös glukoosin vapautumiseen ja rasvahappojen mobilisointiin, jolloin beeta-salpauksia käytettäessä on huomioitava hypoglykemian merkkien saatavuus, erityisesti diabeetikoilla.