Bakteeriinfektiossa

Bakteeriinfektiossa tarkoitetaan tilaa, jossa patogeeniset bakteerit aiheuttavat elimistössä tulehduksen ja kudosvaurion. Infektio voi kohdistua mihin tahansa elimen tai kudoksen osaan ja ilmenee muun muassa kuumeen sekä paikallisia oireita.

Syy ja mekanismi: Bakteerit tarttuvat eri reittejä pitkin—kontakti, hengitystie, ruoansulatuskanava tai vektorit. Infektio syntyy, kun bakteerit onnistuvat tunkeutumaan, lisäämään ja laukaisemaan kudosvaurion sekä immuunipuolustuksen aiheuttaman tulehdusreaktion.

Oireet riippuvat infektion sijainnista. Yleisiä ovat kuume, voimakas väsymys ja yleinen tulehdusoire. Keuhkoinfektiossa voi ilmetä yskää ja hengenahdistusta, virtsatieinfektiossa polttavaa virtsaamisen tarvetta, ihon tai pehmytkudosten infekteissa punoitusta, turvotusta ja kipua.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä laboratori- ja kuvantamistutkimuksiin. Tärkeimmät tutkimukset ovat bakteeriviljelyt verestä, virtsasta, haavasta tai CSF:stä sekä Gram-värjäykset ja tarvittaessa PCR- eli polymeraasiketjutus. Kuvantaminen voi auttaa paikallistamaan infektion laajuuden.

Hoito keskittyy antibioottien käyttöön sekä oireiden lievittämiseen. Valinta riippuu infektion sijainnista, potilaan tilasta ja mahdollisista bakteerilajeista sekä herkkyysprofiilista. Tukihoito, nesteytys ja sairaalahoito voivat olla tarpeen. Resistenssien ehkäisy on olennainen osa hoitoa.

Ennuste ja ehkäisy: Monet bakteeri-infektiot paranevat hyvällä hoidolla, mutta vakavimmat voivat johtaa komplikaatioihin kuten sepsikseen. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat rokotukset, hyvän hygienian ylläpito, varhainen hoito ja antibioottihoidon asianmukainen käyttö.