Avuttomuuteen

Avuttomuuteen on avuttomuuden illatiivimuoto, joka viittaa tilaan tai prosessiin, jossa henkilö siirtyy kohti avuttomuutta tai tarvitsee toisten apua. Avuttomuus tarkoittaa yleisesti kyvyttömyyttä toimia itsenäisesti tai riippuvuutta ulkopuolisesta tuesta. Sanaa käytetään sekä arkisessa kielessä että terveys- ja sosiaalialan yhteydessä kuvaamaan toimintakyvyn alenemista.

Käytössä avuttomuutta tarkastellaan usein tilanteina, joissa ikääntyminen, sairaudet, vammat tai psyykkiset syyt heikentävät päivittäisiä suoriutumiskykyjä. Terveydenhoidossa ja vammaispalveluissa avuttomuuden arviointi auttaa määrittämään, millaista apua ja millaisia tukijärjestelmiä tarvitseva henkilö tarvitsee.

Avuttomuuden näkökulma korostaa palvelujen suunnittelua ja tukemista. Se voi heijastua päätöksiin kuten kotihoidon, laitoshoidon tai apuvälineiden tarpeesta sekä asuinympäristön mukautuksista. Tilaa ei pidä nähdä syynä tai moraalisena tuomiona vaan tilana, joka voi vaatia kuntoutusta, hoitoa tai sosiaalista tukea.

Lyhyesti, avuttomuuteen käsitteenä kuvaa riippuvuutta ja avun tarvetta, sekä tärkeää mittaria, jolla arvioidaan yksilön ominaisuutia ja yhteiskunnan tarjoamaa tukea.