Avuttomuus

Avuttomuus on suomalainen substantiivi, joka tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jossa henkilö tai järjestelmä ei kykene auttamaan tai tarjoamaan apua. Sana on johdettu verbistä avuttaa ('auttaa') ja siihen liitetystä -m- sekä -uus-päätteestä; sen perusmerkitys on siis "kyvyttömyys auttaa".

Käyttökontekstit: arkikielessä avuttomuudesta puhutaan tilanteissa, joissa apu ei ole mahdollista tai käytännöllisesti toteutettavissa. Psykologiassa ja sosiologiassa termi voi viitata sekä yksilön kokemaan voimattomuuteen että rakenteellisiin esteisiin, joiden vuoksi tuki tai avustus ei tavoita tarvitsevia. Se on kuvaileva eikä kliininen diagnoosi.

Verrattuna joihinkin synonyymeihin kuten kyvyttömyys, avuttomuus korostaa tilannekohtaista avun puutetta ja voi liittyä sekä henkilökohtaiseen että järjestelmälliseen näkökulmaan. Käytännön käyttö riippuu kontekstista: se voi viitata siihen, ettei yksilöllä ole resursseja auttaa, tai siihen, ettei yhteiskunta kykene tarjoamaan tarvitsevalle riittävää tukea.