Avaruuslennoille

Avaruuslennoille on yleistermi, joka kattaa avaruuteen suuntautuviin lentoihin liittyvän suunnittelun, laukaisun, lennon toteutuksen ja paluun Maahan. Ne voivat olla miehitettyjä tai miehittämättömiä, ja niiden tavoitteet vaihtelevat tieteellisestä tutkimuksesta kaupalliseen hyödyntämiseen sekä teknologian kehittämiseen. Tyypillisiä kohteita ovat Maan kiertorata, maan läheinen avaruus sekä syvempään avaruuteen suuntautuvat lennot. Laukaukset toteutuvat laukaisualustoilta erilaisilla rakettikokonaisuuksilla, ja lennon aikana avaruusaluksessa sekä maa-asemilla on useita tuki- ja ohjaustoimia.

Avaruuslennot ovat olleet keskeinen osa modernia tutkimusta ja teknologista kehitystä. Ensimmäinen onnistunut avaruuslento oli Sputnik 1:n laukaisu vuonna 1957, ja vuonna 1961 Yuri Gagarin teki ensimmäisen miehitetyn kiertoradan Vostok 1:llä. 1969 Apollo 11 laskeutui kuuhun. Sittemmin lennot ovat laajentuneet satelliittitoimintaan, avaruustutkimukseen sekä kansainvälisen yhteistyön puitteissa ylläpidettyyn miehitettyyn tilaan ISS:llä.

Tyypillisiä tavoitteita ovat tieteellinen tutkimus, teknologian kehittäminen, satelliittien asennus ja huolto sekä kaupallinen hyödyntäminen. Lennot voivat olla miehitettyjä tai miehittämättömiä; suborbital-lennot ylittävät Maan ilmakehän rajat lyhyessä lennossa ilman kiertorataa, kun taas orbital-lennot kiertävät Maata pidempiä aikoja.

Avaruuslennoille toteuttavat pääasiassa valtion avaruuslaitokset (kuten NASA, ESA, Roscosmos, CNSA, ISRO, JAXA), mutta yhä suurempi rooli kuuluu yksityisille yrityksille (esim. SpaceX, Blue Origin, Virgin Galactic). Kansainvälinen yhteistyö ja sääntely, kuten vuonna 1967 voimaan tullut kansainvälinen avaruussopimus, ohjaavat vastuita, turvallisuutta ja käyttöä koskevaa toimintaa.