Avainsanoinnin

Avainsanoinnin on tiedon jäsentämisen ja hakukyvyn parantamisen prosessi, jossa dokumenteille, kuvantyyppiselle aineistolle tai muulle tallennetulle sisällölle annetaan kuvaavia sanoja tai fraaseja. Avainsanat kuvaavat sisällön keskeisiä teemoja, ominaisuuksia ja kontekstia, ja niitä käytetään metatietojen osana tiedonhakua ja löytämistä. Siten avainsanointi on keskeinen osa kirjasto- ja arkistokatalogointia, mutta sitä sovelletaan myös digitaalisissa kokoelmissa, verkkosivustoilla ja sisältöjärjestelmissä.

Avainsanointi voidaan toteuttaa manuaalisesti, jolloin indeksit tai kuvailijat valitsevat sopivia avainsanoja aineiston perusteella, tai automaattisesti tekstin analyysin, luonnollisen kielen käsittelyn tai koneoppimisen avulla. Käytännöt voivat nojautua hallittuihin sanastoihin ja sanastopohjaisiin kuvailuihin, kuten kontrolloituihin sanastoihin tai asiasanoihin, tai ne voivat olla vapaita avainsanoja, jolloin käyttäjät itse nimeävät terminsä (folksonomian piirteet). Hybridimallit yhdistävät molemmat.

Standardit ja rakenteet riippuvat kontekstista. Kirjastot ja arkistot voivat tallentaa avainsanat MARC-, Dublin Core- tai muiden metatietojärjestelmien kenttiin. Termien välisiä suhteita voidaan hallita sanastojen ja ontologioiden avulla, mikä tukee monikielistä löytämistä ja terminologian yhteentoimivuutta.

Avainsanoinnin eduiksi katsotaan parantunut haku- ja suodatuskyky sekä helpompi löytö eri kielillä, kun taas haasteisiin kuuluu sanaston epäselvyys, synonyymit ja moniselitteisyys sekä jatkuva ylläpito ja hallinnointi. Tavoitteena on tehdä aineisto helpommin löydettävä, tulkittava ja käytettävä.