Autoritarismin

Autoritarismin määritelmä

Autoritarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valta keskittyy yhteen johtajaan tai pieneen ryhmään ja jossa poliittinen pluralismi sekä kansalaisten osallistuminen ovat rajoitettuja. Opposition toiminta on usein säänneltyä tai estettyä, eikä viranomaisten valvontaa koeta riippumattomaksi. Kansalaisoikeudet ja vapaan mielipiteen ilmaisun vapaus voivat olla heikentyneet, ja lainsäädäntöä sekä oikeuslaitosta käytetään vallan ylläpitämiseksi.

Keskeisiä piirteitä ovat keskitetty päätöksenteko, riippumattomien instituutioiden rajoittaminen sekä hallinnon resursseille ja mediaan kohdistuva kontrolli. Oikeusvaltioperiaatteen käytännön toteutus voi olla heikkoa, ja turvallisuus- sekä poliisitoimen keinot voivat toimia vastustajien tukahduttamiseen. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja katupoliittinen mobilisointi voivat olla rajoitettuja tai ohjattuja.

Autoritarismi eroaa totalitarismista etenkin siinä, ettei vallankäyttö pyri kattavaan, koko yhteiskunnan mobilisointiin eikä järjestelmä pyri täysin kaikkien elämän osa-alueiden kontrollointiin. Autoritaarisessa järjestelmässä tarkoituksena on säilyttää valta ja vakaus, usein ilman laajaa ideologista massa-aktiivisuutta.

Muodot ja mekanismit vaihtelevat: henkilökohtaiset hallinnot, sotilaalliset järjestelmät sekä yhden puolueen valtakunnat. Vallan vahvistaminen tapahtuu lainsäädännön, määräysten, propagandan sekä turvallisuusviranomaisten keinoin, usein tukenaan lojaalinkin johtajan legitimiteetti tai strateginen pelote.

Historian aikana autoritarismia on nähty eri puolilla maailmaa sekä menneisyyden että nykyajan konfliktien yhteydessä. Sen analysointi keskittyy vallan legitimiteettiin, instituutioiden toimivuuteen ja kansalaisten vapauksien tilaan.