Atooppisuutta

Atooppisuus on perinnöllinen alttius kehittyä IgE-välitteisille allergisille sairauksille. Se ei ole sairaus sinänsä, vaan taipumus, jonka ilmenemismuotoja voivat olla atooppinen dermatiitti (ekseema), allerginen nuha, astma sekä joissain tapauksissa ruoka-aineallergiat. Atooppisuus on yleensä polygeeninen ominaisuus, ja sen kehitys riippuu sekä perintötekijöistä että ympäristötekijöistä. Tyypillisesti esiintyy korkea IgE-vasta-aineiden tuotanto allergisten allergeenien, kuten pölypunkin, eläinpäällyksen, siitepölyn tai joidenkin ruokien, suhteen.

Mekanismin taustalla korostuvat immuunijärjestelmän Th2-vaiheeseen suuntautuneet vasteet sekä ihon ja limakalvojen barjäärin toiminnan häiriöt. Esimerkiksi atooppinen dermatiitti-sanotaan usein alkavan lapsuudessa, ja siinä ihon esteet ovat herkemmin läpäiseviä, mikä edistää allergeenien pääsyä immuunipuolustukseen. Atooppisuus esiintyy usein yhdistelmänä useamman allergian kanssa; oireet voivat vaihdella yksilöllisesti ja iän mukaan.

Kliinisesti atooppisuus ilmenee eri tavoin: atooppinen dermatiitti lapsilla, nuhakuumeinen allerginen nuha ja astma aikuisilla tai nuorilla, sekä joissain tapauksissa ruokareaktiot. Diagnoosi perustuu suulliseen ja perheen historiaan sekä kliinisiin oireisiin; tukena voivat olla iho- tai verikokeet IgE-vasta-aineille sekä ihon pistokoe allergeneille.

Hoito ja hallinta tähtäävät oireiden lievittämiseen ja ihon baräärin vahvistamiseen sekä allergeenisaavuttomuuteen. Keskeisiä keinoja ovat säännöllinen kosteusvoidehoito, paikallinen kortikosteroidihoito atooppisen dermatiitin pahenemisvaiheissa, antihistamiinit allergisen nuhan oireisiin ja inhaled-steroids astman hoidossa. Immunoterapia ja yksilölliset varotoimet voivat olla hyödyllisiä joillekin allergiaryhmille. Atooppisuus vaatii usein pitkäjänteistä seurantaa ja monipuolista elämäntapahallintaa.