Asumisrakenteeseen

Asumisrakenteeseen viitataan usein suomalaisessa kaupunkisuunnittelun, sosiaalipolitiikan ja tilastotutkimuksen kielenkäytössä kokonaisuutena, joka muodostuu asuintalojen ja niiden asuttajien rakenteesta. Se kattaa asuntokannan koostumuksen, asumistapojen ja omistusmuotojen jakautumisen sekä kotitalouksien koon ja tyypin sekä alueelliset erot. Tätä käsitettä käytetään tarkasteltaessa, miten ihmiset asuvat ja miten asunnot sekä asuinympäristöt järjestäytyvät ajan mittaan.

Käytännössä asumisrakenteeseen analysoidaan muun muassa kotitalouksien kokoonpanoa, ikäjakaumaa, perhemuotoja, omistus- ja vuokra-asuntojen osuuksia sekä erilaisten asuntotyypeiden (kerrostalot, rivitalot, omakotitalot) jakaumaa. Tutkimuksessa ja tilastoinnissa tarkastellaan myös alueellisia eroja sekä muutoksia, kuten kaupungistumisen ja väestön ikääntymisen vaikutuksia asumisen rakenteeseen.

Kielenkäytössä termi esiintyy usein ilmauksissa kuten "muutokset asumisrakenteessa" tai "asumisrakenteen kehitys", ja se kuuluu tilastoinnin ja suunnittelun konteksteihin. Etymologisesti sana muodostuu sanoista asuminen, rakenne ja illatiivin suffiksi -een, joka viittaa suuntaan kohti rakennetta tai järjestäytymistä.