Asukastiheys

Asukastiheys on tilastollinen mittari, joka kuvaa sitä, kuinka monta asukasta sijaitsee tietyllä alueella pinta-alaan nähden. Suomessa termiä käytetään erityisesti kunta- tai kaupungin tasolla, ja tiheys esitetään tavallisesti asukkaiden lukuna per neliökilometri.

Laskentatavassa tiheys saadaan jakamalla alueen väestö maapinta-alalla (km2). Monissa tilastoissa maapinta-ala tarkoittaa veden pinta-alan poisjättämistä, jotta luvut heijastavat asutun maan tilaa. Eri lähteet voivat käyttää hieman erilaisia määritelmiä.

Maantieteellisesti asukastiheys Suomessa vaihtelee suuresti: kaupunkien keskusten alueilla tiheys on korkeampi, kun taas maaseutualueilla ja Lapin maakunnassa arvo on alhaisempi. Kansallinen taso on tyypillisesti huomattavasti pienempi kuin monissa muissa maissa, ja suuret alueelliset erot esiintyvät.

Käyttötarkoitukset: asukastiheyttä käytetään suunnittelussa ja päätöksenteossa palveluiden ja infrastruktuurin tarvetta, liikennettä sekä asuntopolitiikkaa koskevassa suunnittelussa sekä yleisen elinvoiman arvioinnissa.

Rajoitteet: tiheys on keskivertoluku, joka ei kuvaa alueen sisäistä vaihtelua; alueelliset rajat ja mittaustavat vaikuttavat lukuihin; veden ja maa-alueen jakaantuminen sekä tilastointiperiodit voivat muuttaa tulosta.

Lähteet: Tilastokeskus sekä Eurostat ja muut alueelliset tilastolähteet, jotka julkaisevat asukastiheyksiä eri tasoilla.