Astasiiniperhe

Astasiiniperhe tarkoittaa astatiiniin sekä sen isotooppien kemiallista ja radioaktiivista kokonaisuutta. Astatiini kuuluu halogeenien ryhmään (ryhmä 17) ja on erittäin harvinainen sekä radioaktiivinen. Termiä käytetään erityisesti tieteellisessä kirjallisuudessa viittaamaan astatiinille ominaisiin kemiallisiin piirteisiin sekä näiden isotooppien tutkimukseen.

Ominaisuudet ja kemiallinen käyttäytyminen: Astatini muistuttaa kemiallisesti muita halogeenejä; se kykenee muodostamaan yhdisteitä ja esiintyy pääasiassa hyvin reaktiivisissa tilanteissa. Sen harvinaisuus, erittäin lyhyt puoliintumisaika ja radioaktiivisuus tekevät kokeellisesta tutkimuksesta haastavaa. Tämän vuoksi tiedot sen tarkasta kemiallisesta käyttäytymisestä ovat rajalliset ja osittain teoreettisia.

Ilmiasu ja tuotanto: Luonnossa astatiinia esiintyy vain pieninä pitoisuuksina. Sitä tuotetaan pääasiassa keinotekoisesti ydinreaktoreissa ja hiukkaskiihdyttimissä esimerkiksi bismuttia alfa-hiukkasilla lyhytaikaisesti hajottaen. Harvinaisuutensa vuoksi sitä on saatavilla vain pieninä määrinä tutkijoiden käytettäväksi.

Isotoopit ja hajoaminen: Astatinilla on useita isotooppeja; kaikki ovat radioaktiivisia. Puoliintumisaika vaihtelee ja on yleensä lyhyt, useimmat tunteja tai minuutteja. Joitakin isotooppeja tutkitaan radiolääketieteessä.

Sovellukset ja tutkimus: Tutkimuksen pääalueita ovat radiolääketiede ja kohdennettu alfa-säteilyhoito, joissa At-pitoisia yhdisteitä tutkitaan mahdollisina syövän hoitomuotoina. Käytännön sovellukset ovat nykyisin rajallisia harvinaisuuden ja lyhyiden puoliintumisaikojen vuoksi.

Historia: Astatiini löydettiin vuonna 1940 tutkijoiden Corson, Mackenzie ja Segrèn toimesta Berkeleyssä, Kaliforniassa. Löytö avasi uuden, harvinaisen radioaktiivisen halogeenin tutkimuksen sekä sovellukset tieteessä.