Aseistariisunta

Aseistariisunta tarkoittaa toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää tai poistaa aseita sekä niihin liittyviä sotilaallisia valmiuksia maailmanlaajuisesti tai alueellisesti. Se voi olla yleistä, kattavaa purkua tai kohdennettuja toimia tiettyjen aseiden ryhmien, kuten ydinasojen, kemiallisten aseiden tai tavanomaisten aseiden, osalta. Aseistariisunta eroaa asevalvonnasta siinä, että sen pääpaino on usein laajamittaisessa purkamisessa tai poistossa, kun taas asevalvonta keskittyy aseiden käyttöä, valmistusta, varastointia ja kauppaa koskeviin sääntöihin sekä läpinäkyvyyteen.

Kansainvälisessä käytännössä aseistariisuntaa ohjaavat yleissopimukset, oikeudellinen kehys ja rauhanomaisia ratkaisuja koskevat prosessit. Keskeisiä välineitä ovat kemiallisten aseiden kieltäminen (CWC) ja biologisten aseiden kieltäminen (BWC), sekä ydinaseriisuntaan ja sen rajoituksiin liittyvät sopimukset (esim. NPT, START-sopimukset, INF-sopimus). Näiden lisäksi kevyt ja raskas tavanomaisten aseiden alueellinen ja kansainvälinen sääntely sekä valvonta- ja tarkastusmekanismit tukevat luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Keskustelu aseistariisunnan ympärillä on monitahoinen. Toisaalta sen nähdään edistävän turvallisuutta ja ihmisoikeuksia sekä humanitaarista oikeutta; toisaalta toteuttamiseen liittyy kysymyksiä siitä, miten turvallisuus voidaan taata, jos kaikki valtiot eivät sitoudu samoihin toimiin. Toteutuminen vaatii sitovia sopimuksia, tehokkaita valvontamekanismeja ja kansainvälistä tahtoa sekä luottamuksen rakentamista valtion välillä.