Apuverbeistä

Apuverbeistä, tai apuverbidesta, tarkoitetaan verbejä, joita käytetään yhdessä pääverbin kanssa ilmaisemaan aikamuotoa, tilaa, modaalisuutta tai passiivista rakennetta. Niiden oma semanttinen sisältö on usein vähäinen, ja niiden tehtävänä on ohjata pääverbin merkitystä.

Yleisin apuverbi on olla. Sillä muodostetaan täydellisiä aikamuotoja kuten olen tehnyt tai olin tehnyt sekä passiivisia ilmaisuita kuten kirja on kirjoitettu. Olla toimii sekä pääverbin ajan ilmaisijana että passiivin muodostajana useissa aikamuodoissa.

Toinen merkittävä apuverbi on tulla, jota käytetään periphrastisesti ilmaisemaan tulevaa tai muutosta: Minä tulen tekemään sen huomenna. Tulee-tekoja voidaan käyttää myös asenteellisesti suunnitelmien tai aikomusten ilmaisussa.

Lisäksi suomalaisessa kielessä käytetään useita modaalisia apuverbejä, kuten voida, täytyä, pitää ja saada. voida ilmaisee kyvyn tai mahdollisuuden: Voin auttaa sinua. Täytyy on impersonalinen apuverbi, joka ilmaisee välitöntä tarvetta tai velvoitetta: Täytyy mennä. Pitää ilmaisee subjektilähtöistä velvoitetta: Minun pitää lähteä. Saada merkitsee lupaa tai mahdollisuutta: Saanko tulla? Näillä verbeillä pääverbiin välitetään modaalinen merkitys.

Apuverbeillä on keskeinen rooli sekä aikamuotojen että moodien rakentamisessa, ja niitä käytetään laajasti sekä yksinkertaisissa että monipuolisissa lauseissa.