Aposematismissa

Aposematismi on evolutiivinen sopeuma, jossa saaliseläin varoittaa saalistajaa haitallisuudestaan tai myrkyllisyydestään käyttämällä selkeitä varoitussignaaleja. Aposematismissa signaalit voivat olla visuaalisia, kemiallisia tai äänellisiä, ja niitä voidaan esiinnittää yhdessä useimman lajin tavoin. Visuaaliset varoitussignaalit koostuvat usein kirkaista väreistä, kontrasteista ja tunnistettavista kuvioista, jotka helpottavat saalistajan oppimista yhdistämään ulkonäön haitallisuuteen. Kemialliset signaalit voivat ilmetä hajuna tai maun kuin ruokahalua vähentävinä yhdisteinä, ja äänelliset signaalit voivat tukea varoitusta käytöksen tai ääniensä kautta.

Aposematismin turvallinen tehokkuus perustuu oppimiseen: saalistajat oppivat yhdistämään signaalin ja haitallisuuden, ja signaalin luotettavuus sekä esiintymisen yleisyys vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti oppiminen tapahtuu. Mikäli signaali on harvinainen tai epäluotettava, aposemaattiset lajit voivat kohdata suurempaa selviytymisvaaraa. Ilmiöön liittyy usein mimikry: Müllerian mimikri, jossa useat myrkylliset lajit muistuttavat toisiaan, sekä Batesian mimikri, jossa harmiton laji jäljittelee myrkyllistä.

Esimerkkejä aposematismista löytyy monilta ryhmiltä, kuten monarkkiperhosesta (Danaus plexippus) ja useilta myrkyllisiltä sammakkoeläimiltä (Dendrobatidae). Aposematismin ilmentymiä voidaan havaita sekä yksittäisissä lajeissa että laajempien populaatioiden signaaleina, ja ne voivat olla osa laajempaa käyttäytymismallia, jossa näytöt, maut ja äänet tukevat varoitusviestin tehokkuutta.