aposemaattiset

Aposemaattiset, tai aposeemalliset piirteet, ovat varoitussignaaleja käyttävien lajien ominaisuuksia. Näiden signaalien tarkoituksena on estää petoeläimiä kokeilemasta saalistusta: kirkas väritys, kontrastit tai muut erottuvat merkit viestivät, että yksilö on haitallinen, myrkyllinen tai muuten vaikeasti syötävä. Aposemattisuus esiintyy sekä hyönteisissä että selkärankaisissa ja voi ilmetä sekä ulkonäössä että äänessä tai hajussa.

Toimintaperiaate perustuu oppimiseen. Peto- ja lepakoiden kaltaiset eläimet voittavat varoitussignaalin ja liittävät sen haitalliseen kokemukseen, jolloin vastaava ilmentymä vältetään tulevaisuudessa. Teho riippuu signaalin näkyvyydestä, toistuvuudesta ja haitallisen puolustuksen luotettavuudesta.

Aposemaattisuus voi toimia yhdessä muiden puolustuskeinojen kanssa, kuten kemiallisten aineiden, kipua aiheuttavien reaktioiden tai mekaanisten torjuntamekanismien kanssa. Se voi myös johtaa evolutiivisiin ilmiöihin kuten mimikryyn. Müllerian mimikryssa useat myrkylliset lajit jakavat saman varoituskuvion, kun taas Batesian mimikryssa vähemmän myrkyllinen tai ei-myrkyllinen laji jäljittelee sitä.

Esimerkkejä aposemaattisista signaaleista ovat muun muassa myrkkysammakot (Dendrobatidae), monarch-perhonen (Danaus plexippus), sekä korallikäärmeiden varoituskuviot ja niiden jäljittelijät. Aposemaattiset piirteet ovat laaja ja monimuotoinen keino välttää saalistusta, ja ne muodostavat keskeisen osan monien lajien varustusta vastakkain saalistajiensa kanssa.

---