Antiretroviruslääkitykset

Antiretroviruslääkitykset ovat lääkkeitä, joita käytetään ihmisen immuunikatovirusinfektion (HIV) hoitoon. Nämä lääkkeet eivät paranna HIV-infektiota, mutta ne voivat tehokkaasti hidastaa viruksen lisääntymistä elimistössä. Tämän seurauksena HIV-infektion eteneminen hidastuu, immuunijärjestelmän toiminta paranee ja HIV-infektiosta johtuvien vakavien sairauksien, kuten aidsin, riski pienenee merkittävästi. Antiretroviruslääkitykset voivat myös vähentää merkittävästi HIV:n tarttumisriskiä seksin välityksellä.

Antiretroviruslääkkeitä on useita eri luokkia, jotka kohdistuvat viruksen elinkaaren eri vaiheisiin. Yleisimpiä luokkia ovat käänteiskopioijaentsyymin estäjät (NRTI:t ja NNRTI:t), proteaasin estäjät (PI:t) ja integraasin estäjät (INSTI:t). Lisäksi on olemassa fuusiolääkkeitä ja CCR5-antagonisteja. Hoito koostuu yleensä useamman eri lääkeaineryhmän yhdistelmästä, jotta viruksen vastustuskyvyn kehittyminen estetään tehokkaimmin. Tämä yhdistelmähoitoa kutsutaan antiretroviraaliseksi yhdistelmähoidoksi.

Antiretroviruslääkityksiä otetaan yleensä päivittäin. Hoito vaatii sitoutumista ja säännöllistä seurantaa terveydenhuollon ammattilaisen luona. Lääkityksen sivuvaikutukset voivat vaihdella ja ne riippuvat käytetyistä lääkeaineista. Useimmiten sivuvaikutukset ovat lieviä ja hallittavissa. On tärkeää keskustella kaikista huolenaiheista lääkärin kanssa. Antiretroviruslääkitysten kehittyminen on merkittävästi parantanut HIV-positiivisten ihmisten elämänlaatua ja elinajanodotetta.