Antimetaboliitti

Antimetaboliitti on lääkeaine, joka muistuttaa solujen luonnollisia metabolitteja ja häiritsee niiden käyttöä rakennusaineina. Tämän seurauksena solujen DNA- ja RNA-synteesi estyy, mikä erityisesti vaikuttaa nopeasti jakautuviin soluihin. Antimetaboliitteja käytetään pääasiassa syöpien hoidossa sekä joissakin autoimuunisairauksissa.

Käytännössä antimetaboliitteja voidaan jakaa kahteen pääryhmään: folaatin antagonisteihin ja nukleosidi- sekä nukleotidianalogiin. Folaattianalogit, kuten metotreksaatti, estävät dihydrofolaattidehydrogenaasia ja vähentävät dTMP:n tuotantoa, mikä tukkii DNA-synteesiä. Nukleosidi- ja nukleotidianalogit, kuten 5-fluorouracil, cytarabine ja gemcitabiini sekä puriinianalogit (6-merkaptopuriini, tioguaniniini), muistuttavat luonnollisia rakennusaineita ja joko estävät entsyymien toimintaa tai integroituvat DNA:han/RNA:han aiheuttaen virheitä.

Käyttö: Antimetaboliitteja käytetään ensisijaisesti syöpätaudeissa sekä joissakin autoimmuunisairauksien hoidossa. Esimerkkejä ovat metotreksaatti, 5-fluorouracil, cytarabine, gemcitabiini sekä 6-merkaptopuriini ja azatiopriini. Näitä käytetään usein yhdistelmähoidoissa sekä rasituksen minimoinnissa.

Haitat ja seuranta: Yleisimmät haittavaikutukset ovat luuytimen toiminnan heikkeneminen (myelosuppressio), limakalvovauriot, pahoinvointi ja oksentelu sekä maksa- tai munuaisvauriot. Toksisuus riippuu aineesta ja yksilöllisistä tekijöistä, kuten TPMT-geenivaihteluista tiopuriinien toksisuudessa. Hoitojen aikana seuraa verenkuvaa sekä maksa- ja munuaistoimintoja; joillakin lääkkeillä käytetään leucovorin-korjausta toksisuuden hallitsemiseksi tai tehostamiseksi.

Historia ja luokittelu: Antimetaboliitteja kehitettiin 1940–1950-luvuilla etsimään keinoja estää nopeasti jakautuvia soluja. Luokittelu perustuu mekanismiin: folaatin antagonistit ja nukleosidi-/nukleotidianalogit.