Antiikki

Antiikki tarkoittaa menneisyydestä peräisin olevia esineitä, joita arvostetaan sekä iänsä, historiallisen merkityksensä että esteettisen tai taiteellisen arvonsa vuoksi. Määritelmä vaihtelee, mutta yleisesti esine katsotaan antiikiksi, kun sen ikä on useimmiten vähintään noin 100 vuotta. Antiikin piiriin kuuluvat muun muassa huonekalut, keramiikka, hopeaesineet, korut, taide-esineet, rahat, käsikirjoitukset sekä aseet ja muut kulttuurihistoriallisesti merkittävät esineet.

Kaupallinen antiikki-ala koostuu keräilijöistä, kauppiaista ja huutokauppapaikoista sekä museoista, jotka hankkivat tai lainaavat esineitä tutkimusta ja ohjelmia varten. Arvioinnin ja autentikoinnin keskeisiä tekijöitä ovat esineen ikä, harvinaisuus, kunto, alkuperä (provenance) sekä kulttuurillinen ja taiteellinen merkitys. Vahvistetut luettelot, dokumentointi ja asiantuntijakatselmukset ovat tärkeässä roolissa, sillä jäljennökset ja väärennökset ovat yleisiä uhkia.

Säilytys ja hoito ovat olennaisia: tasainen ilmankosteus ja lämpö, suoja valolta sekä huolellinen käsittely. Museot ja arkistot noudattavat usein erityisiä restaurointi- ja varastointisohjeita, joita sovelletaan myös yksityisharrastajiin. Eettiset ja lainsäädännölliset näkökohdat korostuvat: kulttuuriperinnön vienti- ja palautuskäytännöt sekä lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on ehkäistä laitonta kaivaamista ja suojella merkittäviä kohteita.