Antigenisyys

Antigenisyys on immunologinen ominaisuus, jonka mukaan aine on tunnistettavissa immuunijärjestelmän komponenteille, kuten vasta-aineille tai T-solujen reseptoreille. Se kuvaa kykyä sitoutua erityisiin epitoppeihin. Immunogeenisyys sen sijaan tarkoittaa kykyä laukaista adaptiivinen immuunivaste, mukaan lukien vasta-aineiden tuotanto ja T-solujen aktivoituminen. Kaikki antigeniset aineet eivät ole immunogeenisiä.

Antigenisyys määräytyy pääasiassa epitoppeista ja niiden esittämistavasta immuunijärjestelmälle. B- ja T-solujen epitoppeja voivat olla lineaarisia tai konformaatioepitoppeja, jotka voivat riippua kolmiulotteisesta rakenteesta. Muita tekijöitä ovat molekyylin koko, monimutkaisuus sekä vieraus suhteessa yksilön omiin proteiineihin ja altistumistapa. Pienet yhdisteet voivat olla antigenisia, mutta eivät immunogeenisiä, ellei niitä konjugoitua suuremman kantajaproteiinin kanssa.

Antigenisyys ja immunogeenisyys ovat läheisiä mutta erillisiä käsitteitä. Esimerkiksi jokin aine voi olla antigeninen ilman, että se kykenee synnyttämään vahvaa immuunivastetta: immunogeenisyys vaatii usein paitsi sitoutumista myös immuunijärjestelmän aktivointiprosesseja, adjuvantteja ja oikeanlaista esittämistapaa.

Käytännön merkitys: antigenisyys on keskeinen käsite diagnostiikassa ja vaccinologiassa. Vasta-aineiden sitoutumisen havaitseminen sekä antigeenin karakterisointi ovat perusta verikokeille ja rokotuskehitykselle. Siksi ymmärrys antigenisyydestä auttaa sekä immuunopatologian että kliinisen laboratorion työssä.