Antigeenitutkimusmenetelmät

Antigeenitutkimusmenetelmät ovat joukko laboratoriotekniikoita, joita käytetään tunnistamaan ja mittaamaan antigeenejä näytteistä. Antigeenit ovat molekyylejä, yleensä proteiineja tai polysakkarideja, jotka voivat laukaista immuunivasteen elimistössä. Niitä löytyy esimerkiksi patogeeneistä, kuten viruksista ja bakteereista, tai ne voivat olla syöpäsolujen pinnalla.

Yksi yleisimmistä antigeenitutkimusmenetelmistä on entsyymi-immunologinen määritys eli ELISA (Enzyme-Linked Immunosorbent Assay). ELISA-menetelmässä hyödynnetään spesifisiä vasta-aineita, jotka sitoutuvat tunnistettavaan antigeeniin. Sitoutumisen jälkeen tapahtuu entsymaattinen reaktio, joka tuottaa mitattavan signaalin, kuten värimuutoksen.

Immunohistokemia on toinen tärkeä menetelmä, jolla antigeenejä voidaan havaita kudosnäytteissä. Tässä tekniikassa käytetään leimattuja vasta-aineita, jotka sitoutuvat spesifisesti tiettyyn antigeeniin kudosleikkeessä. Leima voi olla esimerkiksi fluoresoiva väriaine, joka mahdollistaa antigeenin sijainnin ja jakautumisen tarkastelun mikroskoopilla.

Nykyaikaiset antigeenitutkimusmenetelmät ovat kehittyneet nopeiksi ja herkiksi. Niitä käytetään laajalti diagnostiikassa erilaisten infektiosairauksien ja syöpien tunnistamiseksi. Menetelmien avulla voidaan myös seurata hoidon tehoa ja tutkia immuunijärjestelmän toimintaa. Tulosten tarkkuus perustuu pitkälti käytettyjen vasta-aineiden spesifisyyteen ja testin herkkyyteen.