Antiarytmisiä

Antiarytmisiä ovat lääkkeitä, joita käytetään rytmihäiriöiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Ne vaikuttavat sydämen sähköiseen toimintaan muuttaen impulssin johtuvuutta, hidastamalla johtumisnopeutta tai pidentämällä solujen toimintapotentiaalia. Niitä käytetään sekä akuutisti rytmihäiriöitä hallitsevina toimenpiteinä että pitkäaikaisina hoitoina sinusrytmin tai verenkierron hallintaan.

Vaughan Williamsin luokitus jakaa antiarytmiset neljään pääryhmään: Class I natriumkanavien salpaajat (IA: procainamidi, kinidi; IB: lidokaiini; IC: flekainidi), Class II beeta-adrenergiset salpaajat (metoprololi, propranololi), Class III kaliumkanavien salpaajat (amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi), ja Class IV kalsiumkanavien salpaajat (verapamiili, diltiatseemi).

Indikaatiot: rytmihäiriöt ja niiden ehkäisy, erityisesti atriaalisen fibrillaation (AF) ja flutterin sekä muiden supraventrikulaaristen rytmihäiriöiden hoito sekä joidenkin ventrikulaaristen rytmihäiriöiden ehkäisy ja hoito. Akuutissa hoidossa adenosini on ensisijainen lyhytaikaisiin AV-noduksen rytmihäiriöihin, kun taas amiodaroni tai lidokaiini käytetään ventrikulaarisissa rytmihäiriöissä.

Riski ja seuranta: antiarytmisiä voivat aiheuttaa proarytmiakoja sekä QT-ajan pitenemistä ja torsades de pointes -kammiohäiriön riskiä, sekä bradykardiaa ja hypotensioa. Lääkkeiden käyttö vaatii säännöllistä EKG-seurantaa, elektrolyyttitasojen hallintaa sekä mahdollisten interaktioiden huomiointia. Erityisesti amiodaroni voi aiheuttaa pitkäaikaisia vaikutuksia keuhkoihin, maksaan, kilpirauhaseen ja ihon alttiisiin kudoksiin.

Yksilöllinen hoitosuunnitelma laaditaan kardiologin toimesta, ja antiarytmisten käyttö edellyttää huolellista riskien ja hyötyjen arviointia sekä potilaan pitkäaikaista seurantaa.