Anoksisuuden

Anoksisuus tarkoittaa tilaa, jossa veden liuenneen hapen määrä on erittäin alhainen tai olematon. Se merkitsee, että aerobinen aineenvaihdunta on heikentynyt tai mahdotonta. Käytännössä anoksisuus esiintyy, kun hapen kulutus ylittää hapen palautumisnopeuden.

Suurin osa anoksisuudesta esiintyy vesistöissä: järvien syvissä kerroksissa, rannikkovesissä ja suistoissa sekä sedimenttien sisällä maaperässä. Tekijöitä ovat lämpötilan kohoaminen, veden sekoittumisen väheneminen, runsas orgaanisen aineksen hajoaminen sekä ravinteiden aiheuttama rehevöitys, joka lisää mikrobiaktiivisuutta ja hapenkulutusta.

Anoksisuus vaikuttaa eläin- ja mikrobiyhteisöihin. Monet hapesta riippuvat lajit kärsivät tai kuolevat, kun taas anaerobiset mikrobit voivat lisätä sulfideja, ammoniakkia ja metaania. Ravinteiden kierto muuttuu, ja sedimentti saattaa siirtyä redox-tilojen alhaisemmalle tasolle.

Mittaukset tehdään liuenneen hapen pitoisuuden perusteella, yleensä milligrammoina per litra (mg/L) tai prosenttina kylläisyydestä. Yleisesti alle noin 2 mg/L pidetään hypoksisena, ja noin 0 mg/L lähentynyt pitoisuus luokitellaan anoksiseksi. Hallintakeinot korostavat ravinteiden vähentämistä, veden sekoittamista tai aerointia sekä ekosysteemin ennallistamista, kuten kosteikkojen restaurointia.

Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän anoksisuutta monilla vesistöillä, kun lämpötilat nousevat ja kerrostuminen pitenee. Tämä johtaa laajeneviin kuolleisiin vyöhykkeisiin erityisesti merissä ja suurissa järvissä.