Anestesiakeinot

Anestesiakeinot ovat toimenpiteisiin liittyviä menetelmiä, joilla pyritään kivunlievitykseen, muistamattomuuteen ja liikkumattomuuteen sekä potilaan hengitys- ja verenkiertotoimintojen vakauden säilyttämiseen. Niiden tarkoituksena on tehdä toimenpiteestä turvallinen ja siedettävä sekä potilaalle että kirurgille. Valinta perustuu toimenpiteen luonteeseen, potilaan terveydentilaan sekä riskien minimoimiseen.

Yleisanestesia on yleisin koko kehon vaikutuksin toteutettu anestesiamuoto. Siinä potilas menettää tajuntansa ja tuntee puudutusta laajemmin. Seurausta ylläpidetään sekä laskimopohjaisilla että inhaloitavilla aineilla, kuten propofol, sevofluraani tai desfluraani, ja kivunlievitykseen käytetään opioidipohjaisia aineita (esim. fentanyyli). Hengityksen varmistamiseen voidaan tarvita ilmatiehen, intubointia tai hengityslaite asettaa potilaan suojaavaan ilmanvaihtoon. Potilasta seurataan jatkuvasti verenpaineen, sykkeen, hapetuksen ja CO2-tason osalta.

Alueellinen ja paikallinen puudutus vaikeuttaa tai estää kipua alueellaan ilman potilaan tajuttomuuden laajaa vaikutusta. Ne jaetaan neuraxiaalisiin puudutuksiin (spinaali- tai epiduraalipuudutus) sekä periferihermovarauksiin (esim. brachial plexus, lonkkanivelen tai reiden alueen puudutukset). Paikallinen puudutus rajoittuu pienelle alueelle eikä pääsääntöisesti vaadi syvää unessa oloa.

Rauhoitus (MAC) tarjoaa kipulääkityksen ja lievän sedoinnin ilman täyttä tajuttomuutta, jolloin potilas voi olla hereillä mutta rauhoitettu. Ennen anestesiakäyntiä tehdään preoperatiivinen arviointi, annetaan ohjeet ruoka- ja juomavalinnoista sekä suunnitellaan monitorointi ja toimenpiteen vaatimukset. Turvallisuus riippuu asianmukaisesta valvonnasta, oikeasta lääkkeiden käyttöstä ja hyvin koulutetusta henkilöstöstä, johon kuuluu anestesia-analyysiä suorittava anestesialääkäri ja hoitohenkilöstö.