Altistumisriskit

Altistumisriskit tarkoittavat työssä tai sen ympäristössä esiintyviä tilanteita, joissa työntekijä voi olla tekemisissä haitallisten tekijöiden kanssa. Näitä voivat olla kemialliset aineet, biologiset tekijät, fysikaaliset riskit sekä ergonomiset rasitukset. Riskien suuruuteen vaikuttavat altistumisen luonne, pitoisuus, kesto sekä yksilön herkkyys. Altistumisen mahdollisuus voi olla sekä tilapäinen että jatkuva.

Esimerkkejä altistumisriskeistä ovat kemialliset aineet ja aerosolit, pölyt, biologiset tekijät kuten bakteerit ja virukset, melu, tärinä, lämpötila- ja säteilyolosuhteet sekä ergonomiset haitat kuten toistotyö, huonot asennot ja raskas kuorma. Eri toimialoilla riskit voivat liittyä esimerkiksi laboratorio- ja teollisuustyöhön, rakennusalalle, terveydenhuoltoon sekä maatalouteen.

Riskinarviointi ja hallinta

Riskinarvioinnissa tunnistetaan altistumisen lähteet, arvioidaan todennäköisyys sekä mahdolliset vaikutukset ja määritellään toimenpiteet prioriteetin mukaan. Arviointi voi sisältää kvalitatiivisia arvioita sekä mittauksia, kuten ilmanäytteitä, melututkimuksia tai biologista seurantaa. Tehokkain lähestymistapa on riskien hallinnan hierarkia: poisto tai aineen vaihto, tekniset ratkaisut (suodatus, suojaukset), organisatoriset toimenpiteet (vuorot, työmenettelyt), koulutus ja ohjeistukset sekä henkilönsuojaimet.

Sääntely ja vastuut

Suomessa työnantaja vastaa altistumisriskien kartoittamisesta ja hallinnasta työturvallisuuslainsäädännön puitteissa. Hallintaa tukevat sekä kansallinen lainsäädäntö että EU-direktiivit sekä työterveys- ja turvallisuusviranomaisten suositukset. Dokumentointi, seuranta ja koulutus ovat keskeisiä osia riskien hallintaa.