työturvallisuuslainsäädännön

Työturvallisuuslainsäädäntö on suomalainen kokonaisuus, joka säätelee työpaikkojen turvallisuutta ja työterveyttä. Sen tavoitteena on ehkäistä onnettomuuksia, työperäisiä sairauksia ja altistumisia sekä luoda turvallinen ja terveellinen työympäristö kaikille työntekijöille. Lainsäädäntö kattaa suurimman osan työtekijöiden ja työnantajien välisistä suhteista sekä toimeksiantajien ja alihankkijoiden työskentelykäytäntöjä, ja se pyrkii samalla huomioimaan työntekijöiden osallistumisen turvallisuustyöhön.

Keskeinen osa lainsäädäntöä on työturvallisuuslaki, jonka tarkoituksena on asettaa työnantajille velvoitteita riskien tunnistamiseen, arviointiin ja hallintaan. Työnantajan on selvitettävä aiheutuvat riskit, toteutettava tarvittavat toimet niiden torjumiseksi tai minimoimiseksi, sekä huolehdittava siitä, että työvälineet, koneet ja työpisteet täyttävät turvallisuusvaatimukset. Laki korostaa myös työntekijöiden ja työpaikan edustajien osallistumista turvallisuuskäytäntöjen suunnitteluun sekä työntekijöiden perehdyttämistä ja koulutusta. Tarvittaessa määritellään käytännön menettelyt, kuten ensiapu, hätätilanteiden järjestelyt ja henkilönsuojainten käyttö.

Lainsäädäntö on täydennetty muilla säädöksillä ja normatiivisilla vaatimuksilla, kuten työterveyshuoltoa koskevilla säädöksillä sekä alakohtaisilla määräyksillä. Lisäksi lainsäädäntö noudattaa EU-direktiivejä, jotka ohjaavat kansallisia ratkaisuja työterveys- ja työturvallisuusasioissa.

Valvontaa ja noudattamisen varmistamista hoitaa valvontaviranomaiset, jotka antavat ohjeita, suorittavat tarkastuksia ja voivat määrätä seuraamuksia lainvastaisesta toiminnasta. Työturvallisuuslainsäädäntö korostaa myös työnantajan vastuuta sekä työntekijöiden oikeutta turvalliseen työympäristöön.