Alkueläininfektioiden

Alkueläininfektioiden (protozoaninfektiot) ovat infektiotauteja, joita aiheuttavat yksisoluiset eukaryoottiset organismit, protozoat. Ne voivat olla suolistolähtöisiä, kuten giardiaasi ja amebias, tai systeemisiin elimiin ulottuvia, kuten malaria ja toksoplasmoosi. Tartuntatavat vaihtelevat lajeittain, mutta yleisimpiä ovat fekaalis-oraalinen saastuminen, vektorivälitteinen tartunta sekä kontakti- tai zoonoosien kautta tapahtuva tartunta.

Esimerkkejä alkueläininfektioista ovat suolistoperäiset giardiaasi (giardia lamblia) ja amebias (Entamoeba histolytica); malariaa aiheuttavat Plasmodium-lajit; toksoplasmoosi (Toxoplasma gondii); kryptosporidioosi (Cryptosporidium-suvun lajit); trikomoniasis (Trichomonas vaginalis); sekä leishmanioosi ja trypanosomias.

Oireet riippuvat taudin lajista ja elimistön kohteesta. Suolisto-oireiset infektiot voivat aiheuttaa ripuliaa, vatsakipua, pahoinvointia ja laihtumista; systeemiset infektiot voivat aiheuttaa kuumetta, anemiaa tai elinvaurioita. Immunokompromisoidut ovat erityisen alttiita.

Diagnoosi perustuu oireisiin sekä laboratoriotesteihin: ulosten mikroskopia ja/tai antigeeni- tai PCR-tutkimukset; verikokeet malariaan, toksoplasmoosiin ja joihinkin muihin protozooosiin liittyen. Hoito on lajispesifistä ja perustuu useimmiten anti­protozoalisiin lääkkeisiin; giardiaasiin ja amebiasiin käytetään tyypillisesti metronidatsolia tai tinidatsolia, trikomoniasiin samaa lääkettä, malariaan artemisiniini-pohjaisia yhdistelmähoitoja ja toksoplasmoosiin pirimetamiini-sulfadiatsiinia.

Ennaltaehkäisy perustuu hyvään käsihygieniaan, puhtaaseen vesihuoltoon ja ruoan asianmukaiseen käsittelyyn, sekä tarvittaessa vektorien torjuntaan ja riskiryhmien suojeluun.