Alkoholeissa

Alkoholit ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa hydroksyyliryhmä (-OH) on kiinnitetty hiiliatomiin. Yleisin rakenne on R-OH, jossa R on orgaaninen sukupolku. Alkoholit jaetaan primaarisiin, sekundaarisiin ja tertiäärisiin alkoholeihin sen mukaan, kuinka monta hiiliatomin kanssa hydroksyyliryhmä on yhdessä. Alkoholit voivat olla alifaattisia tai aromaattisia; fenolit ovat erillinen ryhmä ja niillä on erilaiset kemialliset ominaisuudet.

Fysikaaliset ominaisuudet liittyvät hydroksyyliryhmän kykyyn muodostaa vahvoja veden kanssa vetysidoksia. Tämä näkyy korkeina kiehumispisteinä verrattuna vastaaviin alkaaneihin sekä usein hyvänä vesiliukoisuutena pienille alkoholeille. Pitkät hiilivetyjaksot vähentävät vesiliukoisuutta; jotkut suuret alkoholit ovat paremmin rasvan kaltaisia liuottimia.

Käytännön kemiallisissa reaktioissa alkoholit toimivat monipuolisina lähtöaineina. Niitä voidaan hapettaa primaarisista alkoholeista aldehydeiksi ja edelleen karboksyylihapoiksi, sekundaariset alkoholit muodosta ketoneja, ja tertiaariset alkoholit hajoavat usein vaikeammin. Alkoholien esteröinti karboksyylihappojen tai happivahvisteiden kanssa muodostaa estereitä; dehydraatio voi tuottaa alkeenien, ja alkoholit voivat toimia hyväliuottimina erilaisissa ratkaisuissa sekä reaktioissa.

Käyttöalueet ovat laajat: alkoholit toimivat tärkeitä liuottimina ja polttoaineita (esim. etanol), desinfektantteina (isopropanoli), raaka-ainemina moniin orgaanisiin synteteseihin sekä kosmetiikassa ja lääketieteessä.

Turvallisuusnäkökohdat: alkoholit ovat helposti syttyviä ja voivat olla toksisia suurina pitoisuuksina. Erityisesti metanoli on toksinen ja voi aiheuttaa vakavia terveysvaurioita. Käytettäessä on noudatettava asianmukaisia varotoimia, kuten asianmukaisia säilytystapoja ja ilmastointia.