Alahengitysteiden

Alahengitysteet ovat hengitysjärjestelmän alaosa ja käsittävät henkitorven (trachea), keuhkoputket (bronksit), pienemmät hengitystiet sekä keuhkorakkulat (alveolit). Ne sijoittuvat henkitorven alapuolelle ja keuhkoihin.

Anatomia ja rakenne: Henkitorvi jakautuu kahdeksi pääbronksiksi, jotka kuljettavat ilman keuhkoihin. Pääbronksit haarottuvat lobaarisiksi ja segmentaarisiksi bronkeiksi, joiden jälkeen ilma kulkee edelleen pienempiin ilmateihin, bronkioleihin. Bronkiolien päätteissä sijaitsevat keuhkorakkulot (alveolit), joissa tapahtuu kaasujen vaihtuminen verenkiertoon.

Toiminta: Alahengitysteiden päätehtävä on ilmavirtauksen johtaminen keuhkoihin sekä kaasujen vaihtuminen alveolien ja verisuonten välillä. Limakalvo ja cilia-liikunta pitävät hengitystiet puhtaina epäpuhtauksista ja limasta. Keuhkojen aluetasolla tapahtuva kaasujenvaihto mahdollistaa hapen siirtymisen vereen ja hiilidioksidin poiston.

Sairaudet ja kliininen merkitys: Yleisimmät alahengitysteiden sairaudet ovat infektiot, kuten keuhkokuume (pneumonia) ja akuutit bronkiittitapaukset, sekä krooniset sairaudet kuten COPD (krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus), johon liittyy bronkiaalinen ahtaus ja osittainen keuhkoahtauma, sekä bronkieektasia. Astma voi myös vaikuttaa alahengitysteihin aiheuttaen poistojen ja ilmavirranteiden ahtautta. Sairaudet voivat ilmetä yskimisen, hengenahdistuksen, rinnan puristuksen tai kuumeen kautta.

Diagnoosi ja hoito: Diagnoosi perustuu oireisiin, kliinisiin tutkimuksiin sekä kuvantamiseen (röntgen, CT) ja hengitystoiminnan mittauksiin kuten spirometriaan. Hoito vaihtelee sairauksittain ja voi sisältää antibiootteja infektioissa, bronkodilataattoreita ja tulehdusta hillitseviä lääkehoitoja sekä hapen annostelua. Vakavissa tapauksissa voidaan tarvita tehohoitoa tai ventilaatiota. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat rokotukset ja tupakoinnin välttäminen.