Aksonivaurio

Aksonivaurio tarkoittaa aksonin rakenteen ja toiminnan vaurioitumista. Se voi kohdata sekä keskushermostossa että periferaalisessa hermostossa. Vaurio liittyy usein aksonin kuljetuksen häiriöihin sekä distaaliseen degeneraatioon. Taustalla voivat olla trauma, iskemia tai hypoksia, toksiset aineet, tulehdukset, aineenvaihdunnan häiriöt tai neurodegeneratiiviset sairaudet. Perifeerisessä hermostossa aksonivauriot voivat parantua osittain, kun taas keskushermostossa toipuminen on usein rajoitetumpaa.

Patofysiologisesti aksonivaurio syntyy, kun aksonin sisäistä rakennetta rikkovat tekijät estävät kuljetusta. Ca2+-tason nousu sekä mitokondrioiden toiminnan häiriöt voivat aktivoida entsyymejä ja johtaa aksonin rakenteen rikkomiseen sekä distaaliseen degeneraatioon (Wallerin degeneraatio).

Kliinisesti oireet riippuvat vaurion kohdasta ja voivat olla puutuneisuutta, pistelyä, kipua sekä motorista heikkoutta. Perifeerisessä vauriosta oireet ovat usein distaalisissa raajoissa ja etenevät symmetrisesti. Akuutti trauma voi aiheuttaa nopeita neurologisia muutoksia.

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan sekä elektrodiagnostiikkaan (EMG ja NCS). Aksonivaurioon viittaavat muutokset näkyvät pienentyneinä amplitudeina sekä motorisissa että sensorisissa vasteissa, kun johtavuusnopeudet voivat olla osin säilyneitä. Kuvantaminen (MRI) ja taustalla olevan syyn tutkiminen, kuten diabeteksen, toksisten altistusten tai tulehdusten selvittäminen, tukevat diagnoosia.

Hoito kohdistuu perussyyhoitoon, kivunlievitykseen ja kuntoutukseen. Glykemian hyvä kontrolli on tärkeää diabeetikon neuropatiassa, ja yleisesti pyritään toimintakyvyn tukemiseen fysioterapian avulla. Ennuste vaihtelee; PNS-alueella aksonivaurio voi parantua osittain, CNS-alueella toipuminen on usein rajallista. Varhainen hoito parantaa toipumismahdollisuuksia.