Ajatuskartat

Ajatuskartat ovat visuaalisia kaavioita, jotka jäsentävät tietoa ja ideoita siten, että niiden väliset yhteydet tulevat esille. Keskusmerkki sijoitetaan kartan keskelle, ja siihen liittyvät alateemat haarautuvat sen ympärille radiaalisti. Jokaiselle haaralle annetaan avainsana tai lyhyt ilmaus, ja karttaa väreillä sekä kuvilla havainnollistetaan. Ajatuskarttoja voidaan hyödyntää muistiinpanoinnissa, ideoinnissa, oppimisessa sekä suunnittelussa; ne tukevat ei-lineaarista ajattelua ja hierarkista jäsentelyä.

Historia: Ajatuskarttojen ideaa on kehitetty ja suosittu 1970-luvulla Tony Buzanin työn myötä, minkä jälkeen niiden käyttö levisi koulutukseen, yritysmaailmaan ja henkilökohtaiseen kehittämiseen. Taustalla ovat kognitiivisen oppimisen periaatteet, kuten assosiaatio ja kuvallinen tieto.

Käyttö: Opetuksessa, muistiinpanoinnissa, ideointiryhmissä, projektinhallinnassa ja oppimisen tukemisessa. Kartat voidaan piirtää paperille tai laatia digitaalisina versioina. Hyviä käytäntöjä ovat keskimmäisen idean asettaminen, 3–7 päähaaran rajoittaminen, avainsanojen pitäminen lyhyinä, sekä värien ja kuvien käyttö yhteyden havainnollistamiseksi.

Edut ja rajoitteet: Edut sisältävät parantuneen muistamisen, luovuuden tukemisen ja jäsentelyn visuaalisuuden kautta. Rajoitteita voivat olla ahtaasti toteutetut järjestelyt, jotka aiheuttavat sekavuutta, sekä kartan muotoutuminen liian monimutkaiseksi ilman selkeitä ohjeita.

Digitaaliset työkalut: Esimerkkejä ovat MindMeister, XMind, FreeMind ja MindNode, sekä muita piirto- ja muistityökaluja, joita voidaan käyttää karttojen laatimiseen ja jakamiseen.