Aistireseptoreita

Aistireseptoreita ovat erikoistuneet hermosolut tai reseptorisolut, jotka havaitsevat ympäristön tai kehon tilan stimulaatiot ja muuttavat ne sähköisiksi signaaleiksi. Tämä transduktiovaihe aloittaa tiedon kulun kohti keskushermostoa, jossa signaaleja tulkitaan aisteiksi. Reseptoreita löytyy sekä ihon pinnalta että sen syvemmissä kerroksissa sekä monista sisäelimistä, kuten silmistä, korvista, kielestä ja nenästä.

Kategorioita ovat mekanoreseptorit, kemoreseptorit, fotoreseptorit, termoreseptorit ja kipureseptorit. Mekanoreseptorit reagoivat kosketukseen, paineeseen, tärinään sekä lihasten ja nivelien venytykseen. Kemoreseptorit havaitsevat kemiallisia yhdisteitä, kuten hajua ja makua sekä sisäelinten kemiallisia tiloja. Fotoreseptorit, esimerkiksi silmän verkkokalvolla, reagoivat valoon. Termoreseptorit reagoivat lämpötilamuutoksiin, ja kipureseptorit vastaavat kudosvaurion aiheuttamiin ärsykintunteisiin. Monet kipureseptorit ovat polymodaalisia ja reagoivat useisiin eri ärsykkeisiin.

Reseptorisolut välittävät viestin afferentteina neuroneille, jotka johdattavat signaalin aivoihin. Yleisten reittiä pitkin signaali etenee yleensä talamukseen ja sieltä aivokuoren vastaaville aistialueille. Aistikokemus voi kohdata lisäanalyysiä aivokuorella, kuten paikantamisen, laadun ja intensiteetin määrityksen.

Sopeutuminen on tärkeä ominaisuus: jotkut reseptorit ovat phasisia (nopea väheneminen rasitukselle), toiset tonisia (pitkällinen vaste). Aistireseptorit mahdollistavat havainnoinnin sekä kehon sisätilasta että ulkopuolisesta maailmasta ja ovat olennaisia perustoiminnoille, kuten liikkeelle, tasapainolle, maun-, haju- ja näköhavaintoon.