Aistinelimistä

Aistinelimistä ovat elimet, jotka mahdollistavat elimistön aistimisen ympäristöstään. Ne sisältävät erikoistuneita reseptorinsoluja sekä liittyviä tukisoluja ja hermoyhteyksiä, joiden kautta ärsykkeet muunnetaan sähköisiksi signaaleiksi ja kuljetetaan aivoihin tulkittavaksi.

Pääasialliset aistinelimet kattavat viisi perus‑aistia: näkö, kuulo tai kuulohavainto sekä tasapaino, hajuaisti, makuaisti ja tunto‑ sekä kosketusaisti. Silmät tuottavat näköaistin, ja verkkokalvolla sijaitsevat rodot ja konetit muuttavat valoärsykkeen hermosignaaleiksi, jotka kulkevat näköhermon kautta aivokuoren alueille. Korvat mahdollistavat kuulon ja tasapainon: ulko‑ ja keskikorva välittävät ääniaallot ja mekaniikka, ja sisäkorva sisältää simpukan sekä vestibulaarijärjestelmän, jotka tulkitsevat äänen sekä asennon ja liikkeen. Nenä sisältää hajureseptoreita, jotka reagoivat kemiallisiin yhdisteisiin ja välittävät hajutietoa hajuaistin hermoja pitkin aivokuorelle. Kieli sisältää makureseptoreita, jotka ovat makuaistin soluja makuaistin kykyjen havaitsemiseksi. Iho ja sen alaiset rakenteet sisältävät kosketus- sekä lämpötila- ja kipureseptoreita sekä proprioseptoreita, jotka aisti kehon asentoa ja liikettä.

Aistinelimet toimivat yhteistyössä aivokuoren eri osien kanssa: visuaalinen tieto kulkee näköaivokuorelle, kuuloinen ja tasapainoinen tieto keskushermostoon kuulon/vestibulaarisen järjestelmän tehostamana, hajut ja maut käsitellään aistimuskeskuksissa, ja tuntoaisti yhdistetään kehon ja ympäristön tilan ymmärtämiseksi. Aistinelimien toimintahäiriöt voivat johtaa näkö-, kuulohäiriöihin, anosmiaan, maku- tai tuntoaistin heikkenemiseen sekä kipu- ja proprioceptio-ongelmiin.