Aggressiivisuutta

Aggressiivisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, jossa henkilön tavoitteena on vahingoittaa toista tai hallita tilannetta. Aggressio voi ilmetä fyysisenä väkivaltana, sanallisena uhkailuna tai sosiaalisen aseman loukkaamisena (relational aggression). Se jaetaan usein reaktiiviseen aggressioon (reaktio provokaatioon) sekä välineelliseen aggressioon (tavoitteellinen vahingon kautta saavutettu päämäärä).

Taustatekijöinä ovat sekä biologiset että ympäristötekijät. Perinnöllisyys, hormonaaliset tekijät sekä aivokäytöksen poikkeavuudet (esimerkiksi amygdala ja prefrontal cortexin toiminta) liittyvät aggressiivisuuteen. Kasvatus ja lapsuuden kokemukset, kiusaaminen, mallioppiminen sekä päihteiden käyttö voivat lisätä riskiä. Kulttuuriset normit sekä tilannesuuntautuneet tekijät, kuten stressi ja uhat, vaikuttavat siihen, miten aggressio ilmenee.

Aggressiivisuuden mittaamiseen käytetään sekä itsearviointikyselystiä (esim. Buss-Perry Aggression Questionnaire) että käytännön havainnointia sekä mahdollisia viranomaisarviointeja. Eri ikä- ja kulttuuriryhmissä sekä sukupuolten välillä esiintyvyys ja ilmentymä voivat poiketa; fyysinen aggressio on yleisempää pojilla, kun taas relatiivista aggressiota voi esiintyä sekä pojilla että tytöillä.

Seuraamukset voivat olla fyysisiä vammoja, psyykkisiä kärsimyksiä, sosiaalisten suhteiden heikkenemistä sekä taloudellisia ja oikeudellisia seuraamuksia. Pitkään jatkuva aggressio liittyy usein huonoon terveyteen ja lisääntynyttä stressiä.

Ehkäisy ja hoito perustuvat kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin, tunteiden säätelyn opetteluun sekä vanhempien ja koulun tukiohjelmiin. Tarvittaessa hoidetaan muu terveys- tai mielenterveysongelma, ja työ- sekä yhteisöympäristöissä kehitetään konfliktinratkaisua ja turvallisuutta edistäviä rakenteita.