Adjektiivisääntöjä

Adjektiivisääntöjä tarkoittaa suomen kielen adjektiivien käyttöä ja taivutusta koskevia perussääntöjä. Adjektiivit määrittelevät substantiiveja ja taipuvat saman mukaan kuin niihin viittaavat sanat: ne eivät partu sukua, mutta ne ottavat huomioon nimenomaan nominatiivin, luvun ja sijamuodon.

Taivutus: Adjektiivit taivutetaan samaan sukuun (ei sukupuolta), lukumäärään ja sijamuotoon kuin niitä kuvaava substantiivi. Esimerkkejä: yksikkö nominatiivissa iso talo; Monikko nominatiivissa isot talot; partitiivissa isoa taloa ja isoja taloja. Taivutuksessa adjektiivin loppu saa yleensä -t monikossa, ja partitiiveissa adjektiivin loppu muuttuu sen mukaan sijamuodosta.

Aste ja muoto: adjektiivit voivat esiintyä kolmen asteen muodossa: positiivi (iso), komparatiivi (isompi) ja superlatiivi (isoin). Useimmat muodostavat komparatiivin -mpi/-mpa tai -vem-päätöksen mukaan, ja superlatiivi päättyy usein -in/-imman tai -in muotoon (esim. kaunis, kauniimpi, kaunein; iso, isompi, isoin). Poikkeuksellisia ja epäsäännöllisiä muotoja on, kuten hyvä — parempi — paras; uusi — uudempi — uusin.

Käyttötilat: attribuutiivinen käyttö ennen substantiivia noudattaa taivutussääntöjä (esim. iso talo). predikatiivinen käyttö (olla-verbin kanssa) taipuu vastamaan subjectin lukua ja sijaintia, esimerkiksi “talot ovat isoja” (monikko, partitiivinen adjektiivi).

Numerointi: määrällisissä ilmaisuissa adjektiivi taipuu usein partitiivisessa yksikössä, esimerkiksi “kolme suurta taloa”. Adjektiivin oikea taivutus riippuu kontekstista ja lauseesta.