Aallonpituusalueiden

Aallonpituusalueet viittaavat siihen, millä sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla jokin ilmiö, laite tai materiaali reagoi tai on läpäisevä. Ne ovat keskeisiä kuvailtaessa sekä systeemin vasteita että mahdollisia läpäisysarjoja, esimerkiksi sen perusteella, millä alueilla sensorit, suodattimet tai materiaalit toimivat optimaalisesti. Aallonpituusalueet määritellään usein nanometreinä (nm) tai mikrometreinä (μm), ja rajat voivat vaihdella sovelluksesta riippuen sekä siitä, millä ympäristössä mittaus tehdään.

Spektri jaetaan yleisesti suurin piirtein eri pääalueisiin, joilla on omat tekniset sovelluksensa. Näkyvä valo kattaa noin 380–750 nm, infrapuna laajenee noin 750 nm:stä aina noin 1 mm:iin asti (erilaiset jakosuhteet). Ultravioletti alkaa noin 10 nm:stä ja ulottuu noin 400 nm:iin. Röntgensäteet ovat noin 0,01–10 nm:n välillä, ja gamma-säteet ovat alle noin 0,01 nm:n pituudelta. Mikroaallot ja radioaallot kattavat vielä pidemmät pituudet, yleisimmin millimetrien ja jopa kilometrien mittakaavassa.

Käytännössä aallonpituusalueiden käsitteleminen mahdollistaa esimerkiksi oikeanlaisten suodattimien ja haavojen valinnan, laserteknologian suunnittelun, materiaalien läpäisyominaisuuksien arvioinnin sekä mittaus- ja kuvauslaitteiden herkkyyden määrittämisen. Aallonpituusalueiden tunteminen auttaa myös vertailemaan eri lähteiden, lasi- ja kuiturakenteiden sekä detektorien suorituskykyä tietyn sovelluksen kannalta.