3Dkuvausta

3Dkuvaus tarkoittaa kolmiulotteisen vaikutelman tallentamista ja esittämistä katselijalle. Sen perusta on stereoskooppinen kuvailu, jossa vasen ja oikea silmä näkevät hieman erilaista kuvaa, mikä antaa syvyyden tunteen. 3D-kuvausta käytetään elokuvissa, dokumenteissa, mainoksissa sekä virtuaalitodellisuus- ja peliprojekteissa.

Tekniikka ja laitteet: Yleisin toteutus perustuu kahteen synkronoitua kameraa käyttävään stereoskooppiseen rigiin. Kamerat voivat olla parallel- tai toe-in -asennossa; interaxial-etäisyys määrittää kuvan syvyyden ja riippuu kohtauksesta. Objektiivit ovat samanlaisia, ja kuva tallennetaan samanaikaisesti, jotta kuvat ovat synkronoituja. Kalibrointi varmistaa, että värit ja katselukulmat vastaavat toisilleen, ja vakaus sekä parallaxin hallinta ovat tärkeitä.

Jälkikäsittely: Tallennetut vasen- ja oikeakuvat käsitellään yhdessä stereotöiden postproduktiossa, jossa parallaxia säädetään, kuvia suoritetaan ja väriä sekä kontrastia tasapainotetaan. Syvyyden hallinta sekä kuvan konvergenssi ovat keskeisiä. 2D:stä 3D:ksi muuntaminen on mahdollista, mutta laadultaan usein heikompi kuin oikeasti kuvattu 3D.

Esitys ja vaikutus: 3D-kuvausta käytetään 3D-näytöissä ja laseilla katsottavissa tuotannoissa sekä virtuaalitodellisuudessa ja lisätyn todellisuuden sovelluksissa. Tallennus- ja jakelukanavissa käytetään yleensä side-by-side tai over-under -formaatteja. Katsojan mukavuuteen kiinnitetään huomiota: liiallinen parallax, epärealistinen konvergenssi tai huono valaistus voivat aiheuttaa silmäväsymystä.