öljymaalauksen

Öljymaalauksen on maalaustekniikka, jossa pigmentit sidotaan kuivumaan hitaasti öljyyn, yleensä pellavaöljyyn. Öljy antaa värille syvyyttä ja mahdollistaa kerrosten hallitun rakentamisen sekä pitkän kuivumisajan. Tukena käytetään yleisimmin kanvasia tai puupaneelia, ja usein levitetään ensin pohjustus.

Öljymaalauksen juuret ovat 1400-luvun Pohjois-Euroopassa, erityisesti Flanderin alueella. Varhaiset mestarit, kuten Jan van Eyck, kehittivät kerroksellista maalausta ja läpinäkyvien värikerrosten hallintaa. Tekniikka levisi Italiaan, ja barokin aikana mestarit kuten Rembrandt, Velázquez ja Caravaggio loivat voimakasta valon ja varjon hallintaa öljyn avulla.

Tekniikkaan kuuluu pohjustus, värien kerroksellinen rakentaminen ja lopullinen suojalakka. Pigmentit sekoitetaan öljyyn, ja maalausta tehdään usein useissa kerroksissa: ensin ohuet pohja- ja värikerrokset, lopulta lasitteita syventämään sävyjä. Impasto-tekniikalla voidaan rakentaa rakennetta. Työvälineinä käytetään pensseleitä, palettiveitsiä ja joskus harja- tai lastamaisia apuvälineitä.

Konservointi ja säilytys ovat tärkeitä öljymaalauksille. Suuri UV-säteily ja korkea kosteus voivat vaurioittaa maalausta, minkä vuoksi suojalakkaus, asianmukainen ilmanvaihto sekä valon ja lämpötilan kontrollointi ovat olennaisia. Tekot kuitenkin tarvitsee säännöllistä huoltoa ja ammatillista restaurointia tarvittaessa.

Nykyään öljymaalaus on sekä perinteinen että moderni taiteen väline. Sitä käytetään sekä perinteisten että nykytaiteen suunnissa, ja sen tekniikoita ja ilmaisua kehitetään edelleen uusien materiaalien ja tekniikoiden myötä.