Öljyvahingot

Öljyvahingot ovat öljyn päästöjä ympäristöön, jotka syntyvät usein alusten, putkistojen, öljynporauslaitosten tai varastointilaitosten toiminnasta tai onnettomuuksista. Ne voivat vaikuttaa meriin, rantoihin sekä makeisiin vesistöihin ja aiheuttavat sekä ympäristö- että taloudellisia vaikutuksia. Vahingot voivat olla pieniä vuotoja paikallisilla alueilla tai suuria katastrofeja, jotka leviävät laajalle.

Pääasialliset syyt ja leviämistavat ovat laivojen törmäykset, karilleajot ja uppoamiset, offshore-öljynporauslaitosten onnettomuudet sekä putkisto- ja varastointivuodot. Öljy leviää vesille pintaan slickinä; haihtuvat fraktiot sekä lämpötila, virtaama ja tuuli vaikuttavat jälkien laajuuteen sekä siihen, kuinka nopeasti öljy hajoaa tai saostuu. Ekosysteemit voivat kärsiä sekä fyysisistä että kemiallisista vaikutuksista.

Vaikutukset ovat sekä ympäristö- että taloudellisia. Öljy vahingoittaa vesistöjä, linnustos- ja nisäkäseläimistöä sekä pohjaeläimistöä; ruokaketjut voivat häiriintyä. Lisäksi kalastus, matkailu ja rannikkokaupungit voivat kärsiä pitkittyneesti. Puhdistamistöistä aiheutuu suuria kustannuksia ja ne voivat kestää vuosia.

Vastatoimet ja ehkäisy perustuvat nopeaan havaitsemiseen ja koordinoituun toimintaan. Käytössä ovat mekaaniset torjuntamenetelmät kuten buomit ja skimmerit, imeytymismateriaalit sekä öljyn dispersantsit tai tilanteen mukaan in-situ -polttaminen. Luonnonvalvonnan, eläinten pelastamisen ja taloudellisten vahinkojen korvaamisen piiriin kuuluu myös pitkän aikavälin ennallistaminen.

Ehkäisy ja sääntelyyn kuuluvat kansainväliset määräykset kuten MARPOL 73/78 Annex I sekä maanpäälliset lait, kuten Oil Pollution Act (OPA 90) Yhdysvalloissa. Nämä ohjaavat varautumista, vastuita, valvontaa ja nopeaa palautumista herkiltä alueilta. Esimerkkejä suurista vuodosta ovat Exxon Valdez (1989) sekä Deepwater Horizon (2010).

---