öljymaaleihin

Öljymaalit ovat maalaustekniikassa käytettyjä värejä, joiden pigmentit on sekoitettu kuivuvaan öljyyn, useimmiten pellavaöljyyn. Pigmentti muodostaa öljyyn sitoutuneen kalvon, joka kovettuu hapen vaikutuksesta oksidatiivisesti. Tämä antaa rikkaita, lämpimiä sävyjä ja hyvän pigmentin kestävyyden, mutta vaatii usein pitkän kuivumisajan ja voi kellastua ajan myötä.

Koostumus ja työskentely: Perinteinen öljymaali sisältää pigmentin sekä kuivuvan öljyn. Sideaineena käytetään yleisesti pellavaöljyä, joskus sekoitettuna stand-öljyyn. Lisäaineina saatetaan käyttää hartseja tai kovetteita kiilto- ja kestävyyden parantamiseksi. Kuivuminen tapahtuu hapen vaikutuksesta; ohut kerros kuivuu useammissa päivissä, paksummat kerrokset viikoissa.

Tekniikat ja tukipinnat: Öljymaalit soveltuvat sekä läpikuultavien lasien että paksumpien kerrosten rakentamiseen. Yleinen periaate on fat-over-lean, eli kevyemmät kerrokset ennen öljyisämpiä. Tukipinnat ovat usein pellavakangas tai puupohjaiset pinnat, pohjustettu gessolla tai vastaavalla pohjamaalilla. Lopullinen suoja saavutetaan kiillolla tai lakalla maalaamisen jälkeen, kun kerros on täysin kuiva.

Historia ja nykyaika: Öljymaalien käyttö yleistyi renessanssissa Pohjois-Euroopassa ja kehittyi 1600–1700-luvuilla. Teollistumisen myötä 1800-luvulla kehitettiin nopeammin kuivuvia pigmenttejä sekä alkydi-öljymaaleja. Nykyään käytetään sekä perinteisiä öljymaaleja että alkydimaaleja taiteessa ja konservoinnissa.

Turvallisuus ja säilytys: Liuottimet kuten tärpätti ja mineraalivärit voivat aiheuttaa terveys- ja ympäristöhaittoja; hyvä ilmanvaihto, suojavaatteet ja käsineet ovat suositeltuja. Maaleja säilytetään viileässä, kuivassa tilassa ja suojataan valolta.