äänneteissä

Äänneteet (phonemes) ovat kielen abstrakteja ääneryhmiä, jotka erottavat sanojen merkityksiä. Ne muodostavat puheen perusrakenteen ja toimivat mielensisäisinä kategorioina, joihin yksittäiset äänteet ja niiden toteutumat viittaavat.

Äänneteet ja allofonit eroavat toisistaan: äänneteet ovat abstrakteja yleisiä kategorioita, kun taas allofonit ovat näiden kategorioiden konkreettisia toteutumia puhunnan aikana. Saman äänteen ympäristö voi tuottaa erilaisia äänteellisiä muotoja ilman, että merkitys muuttuu.

Analyysissa äänneteistä käytetään usein minimipareita: jos kahden sanan ero johtuu vain yhden äänteen vaihtumisesta, kyseessä on erottuva äänne. Minimiparit osoittavat, mitkä äänteet ovat toisistaan erotuskykyisiä.

Merkitseminen: äänneteet kirjoitetaan yleisesti fonologisissa yhteyksissä vinoviivoilla / /, kun taas äänteiden konkreettisia toteutumia voidaan merkitä hakasuluin [ ].

Suomen kielessä äänneteet koostuvat vokaaleista ja konsonanteista. Vokaalisoppiin kuuluvat kahdeksan vokaalia (a, e, i, o, u, y, ä, ö), joista jokaisella voi olla sekä lyhyt että pitkä muoto; pituus on fonemisesti erottavaa. Konsonanttien osalta käytössä on useita äänteitä, ja myös niiden pituus sekä ympäristötekijät voivat vaikuttaa toteutumiseen. Ymmärrys äännanteista auttaa sekä kielenopetuksessa, sanakirjojen laadinnassa että puheen ja kirjoitetun kielen välisen suhteen käsittelyssä.