äänitasomittareita

Äänitasomittarit ovat mittauslaitteita, joita käytetään mittaamaan äänitason ympäristössä tai koneessa. Ne mittaavat äänipaineen voimakkuuden ja esittävät tulokset desibeleinä (dB), usein A- tai C-painotuksella. Laitteet voivat myös laskea tilastollisia arvoja sekä tallentaa mittaustuloksia.

Mittaustekniikka perustuu mikrofonin vastaanottoon, signaalin vahvistamiseen ja dB-lukujen laskemiseen. A-painotus heijastaa ihmiskorvan herkkyyttä, kun taas C-painotus soveltuu suuremmille taajuuksille. Aikapainotuksista käytetään yleisimmin Fast (nopea) ja Slow (hidas) sekä impulsiivinen painotus joissakin tilanteissa.

Tyyppejä ovat käsikäyttöiset äänitasomittarit, dosimetrit eli henkilökohtaiseen altistumiseen tarkoitettu mittaus, sekä erilaiset integroidut järjestelmät, jotka tallentavat mittaustietoja ja voivat liittää tulokset tietokantoihin tai analysointiohjelmistoihin.

Keskeisiä standardeja ovat IEC 61672 -sarja, joka määrittelee mittauslaitteiden suorituskykyluokat (luokka 1 ja luokka 2) sekä mittausmenetelmät. Vanhemmat IEC 60651/651 -standardit kuvaavat aikaisempia käyttötapoja. Standardit varmistavat mittausten toistettavuuden, kalibroinnin ja raportoinnin.

Sovelluksia ovat työpaikkamelun ja ympäristömelun arviointi, tuotantotestaukset sekä meluanalyysi tuotteiden äänisävyistä ja mittaustuloksista tehtävät raportit. Äänitasomittareita käytetään myös sääntelyn noudattamisen varmistamiseen ja meluongelmien tutkimukseen. Kalibrointi on tärkeää luotettavuuden takaamiseksi.