Äänittäminen

Äänittäminen on prosessi, jossa ääni tallennetaan toistettavaksi. Tallenteita voi tehdä sekä äänellä että kuvalla tai sekä äänellä että videolla, riippuen siitä, millaista tallennetta tarvitaan. Nykyään suurin osa äänittämisestä tapahtuu digitaalisesti, mutta myös analogisia menetelmiä käytetään joissakin perinteisissä konteksteissa. Tavoitteena on tallentaa äänen laadukkaasti ja säilyttää se myöhempää käyttöä varten.

Tyypillisesti äänittäminen jaetaan äänitteen (audio), videon tai multimediatallenteen sekä kenttä- ja studiotallennuksen kategorioihin. Äänittäminen voidaan tehdä esimerkiksi musiikin, puheen, haastattelujen, podcastien tai luentojen tallentamiseksi. Käytännössä prosessin vaatimukset riippuvat kohteesta, ympäristöstä ja tarkoituksesta.

Prosessi sisältää suunnittelun, laitteiston valinnan, tallennuksen sekä jälkikäsittelyn. Ennen tallennusta sovitaan tekniset yksityiskohdat, kuten kesto, tasot ja lupa. Tallennuksen aikana seurataan äänitasoja, minimoidaan häiriöt ja varmistetaan ympäristön akustiset olosuhteet. Jälkikäsittelyssä tehdään tarvittaessa editointi, miksauksen ja mahdollisesti masteringin kaltaisia vaiheita sekä tiedostojen tallennus ja varmuuskopiointi.

Laitteistoon kuuluvat mikrofonit sekä niiden tyypit (dynaaminen, kondensaattori), äänikortit tai ääninauhat, tallennuslaitteet sekä tietokoneet tai tallennuslaitteet. Tiedostomuodot vaihtelevat: äänessä käytetään usein WAV- tai FLAC- sekä MP3-lopputuotoksia; videoissa yleisiä ovat MP4- ja MOV-formaatit. Metatiedot, kuten tekijänoikeustiedot ja kuvaus, tallennetaan usein tiedostojen mukana.

Säädökset ja etiikka vaikuttavat äänittämiseen: henkilöiden tallentamiseen tarvitaan suostumus, yksityisyyden suoja on huomioitava ja jotta tallenteista ei tule tekijänoikeusrikkomuksia, on huomioitava oikeudet ja lisenssit. Julkiluonteisissa tallenteissa voidaan tarvita julkisuuslupa tai lupia. Hyvä käytäntö on sekä selventää käyttötarkoitus että säilyttää tallenteet turvallisesti ja eettisesti.